Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Miksi et ole tullut ennemmin luokseni?» »En tiedä. Minä lepäsin niin hyvin. Kuka tahtoo herättää minut? Miksi minua vaaditaan jälleen elämään?» »Siksi, että olisit minun omani. Liisa! Minä rakastan sinua. En ole koskaan ketään muuta naista rakastanut.» »En voi olla kenenkään oma enää. Minähän olen kuollut. Etkö sitä muista? Joku tappoi minut.» »Minä se olin!
"Oi äiti, äiti, nyt tiedän, miksi niin rakastan sinua ... minähän olen aivan kuin pikkuinen osa sinusta, koska olin lintuna sydämessäsi!..." "Niin juuri, kultani, sinä ja minä olemme yksi sielu. Kun toinen kärsii, kärsii toinenkin, ja kun toinen on iloinen, iloitsee toinenkin.
Minä rakennan äidille kultaisen linnan, jossa on neljä ikkunaa, ja äiti saa olla minun pikku lapseni. Minä tulen ja pesen äidin, niin että äiti on oikein puhdas, eikä äidin pidä juonitella, sillä katsos äiti, se on äidin omaksi hyväksi. Mutta, Vikke, minähän olen jo kerran ollut pieni ja missäs sinä silloin olit?
Minä olen hänen vaimonsa ja näes, minähän tään kannan, sentähden että kunnioitus minulle itselleni sanoo: sinun täytyy se kantaa." Hätäisessä kiitollisuuden tunnossa ja samalla häpeästä ja katumuksesta, painoi tuo nuor' impi lämpimän suutelon hänen huulilleen ja lennähti pois. "Hän on pelastettu," ajatteli Olga. "Oi, Jumalani!
Minä tahtoisin mieluummin, että veljeni sanoisi, mitä hän ajattelee, kuin että hän nimensä kirjoittaa säällisten kirjelmäin alle, joita valtiosihteeri sepittää. MACHIAVELLI. Eikö sitä pitäisi havaita ? HALLITSIJATAR. Ja minähän tunnen heidät sisältä ja ulkoa.
Näinpä tietysti ... minähän juuri toimitin hänet kuolemaan. Mitä hän sanoi viimeisinä silmänräpäyksinä? kysyi nainen hehkuvalla innolla. Mitäpä hän sitten olisi sanonut! Eikö hän maininnut mitään nimeä? Luultavasti Jumalan nimen ... ellei sitä ole mainittu ennen, niin mainitaan se ainakin silloin. Mikä kamala, hirvittävä kuolema!
Rakas ukkoseni, minähän tuon vain vähän halkoja. Olet palellut niin paljon näinä päivinä.
Siunatkoon, eikö herra muista?... Sehän tapahtui talvilla pienessä pelihuoneessa Kimstukadun varrella, selitti kivalteri; minähän sinne saavuin muutamien ystävieni kanssa aivan odottamatta ja puhalsin hiiteen koko ihanuuden... Ettekö todellakaan sitä muista? Ei kuulu minuun sekään ... en ole muuten koskaan ollut huvitettu poliiseista.
»Ettet sinä halveksisi minua, vaan luottaisit minuun siihen että minä tahdon olla ainoastaan sinun.» »Luotanhan minä!» puhui Kyllikki. »Minähän tiedän että me tarkotamme samaa. Mutta meillä on vihollisia, jotka meitä vainoovat. Vaan me voitamme ne, aivan varmaan!
Partanen yritti selittää: »Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon että...» »Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?» »No, on, on... Hyvä isä siunatkoon!... Johan tuo on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen... Tunteehan minut tämä Vatanenkin!» riensi silloin Kaisa. »Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi miestä?» keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät