Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Miina vastusteli, hän ei olisi uskaltanut viedä semmoista sanaa; mutta hänen täytyi viimein, kun Hanna ei antanut myöten. Taas katsoivat pyykkärit ikkunasta Miinan jälkeen, nauroivat ja silmäilivät toisiaan. »Ei se pitkälle enää menekään. Hyvä, kun pääsee köyriin.» Hanna jo ymmärsi. Mutta hän ei uskonut, hän suuttui Miinan puolesta, veri lensi kasvoille ja sydän rupesi lyömään.
Miina kävi rippikoulua ja pääsi, kuin pääsikin, toisella kertaa ehtoolliselle, vaikka kirkkoherra ensi kerralla sisäluvun huonouden tähden oli hänet lähettänyt lukkarin luetettavaksi. Se pisteli Miinan vähäsen vihaksi, vaan mikäs auttoi, esivaltaa piti totella. Toiset tytöt pilkkailivat myöskin Miina parkaa hänen taitamattomuutensa tähden, vaikka eihän se ollut Miinan syy.
Täti Smarin ei ehtinyt koskaan vastata Esterin kysymykseen, ennen kuin neidillä oli joku sukkeluus sanottavana. Mutta mikä ilo ja onni, kun neidin piti mennä pistäytymään kotonaan viideksi minuutiksi, ja siksi aikaa tuli Miina istumaan toveriksi. »Onko se pieni Miinan mielestä kaunis?» kysyi Esteri. »Kaunis, kaunis! Kaunis kuin äitinsäkin», sanoi Miina. »Minkälaiset silmät?»
Samaten hän oli ollut tyytyväinen, kun hän oli päässyt äsken saliin, niin ettei Rautiainen ollut häntä kätellytkään. Nyt häntä halutti ojentaa molemmat kätensä, vaan häntä ujostutti. Ojentamatta toistakaan hän kääntyi ja meni ikkunan luo. Siinä seistessään hän kuuli täti Smarinin äänen ja Miinan kahvitarjottimen räminän.
Kuusen alla seisoessani tuli mieleeni, että paras ehkä olisi, jos ottaisin kartanon Miinan vaimokseni; hän on kaunis, iloinen tyttö, eikä suinkaan minun kotiani halpana pitäisi mutta luulenpa toki, ett'en saa Liisua mielestäni en milloinkaan". "Jopa joutavia juttelet sanoinhan, että sinä mustasukkaisuudesta saatat itsesi onnettomaksi.
Nivalan Leena oli maininnut, että Pyhäinmiesten päivästä tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vain kirjoittaa sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. Viimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa sängyssä Liisan vieressä. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hän ajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelotti lähteä yksin vierasten ihmisten pariin.
»Jaksan minä, jaksan heti, kun vaan olisin vaatteissa.» »Minä tulen teitä pukemaan. Ja sitten kai rouva ottaa meistä kumman hyvänsä mukaan? Emme uskalla laskea teitä menemään yksin, kun olitte niin kipeä yöllä.» »Nyt olen ihan terve. Mutta tulkaa vaan.» Miinan ehdotuksesta otettiin hevonen; Alma nousi rekeen, Maijaliisa istui penkille kuskin rinnalle.
Hetken perästä hän tuli takaisin ja pyysi, että eno ja täti sekä pojat tulisivat pakarikammariin. Matin Miina kutsui kahville, sillä nyt oli Miinan päivä. He läksivät kaikin, ja miten hämmästyivätkään, kun huone oli ihan puhdas ja siisti! Solmia oli saanut Eriika tädiltä vanhat uutimet, jotka hän itse oli parsinut ja jotka Leena sitten oli tärkännyt ja silittänyt.
Ville luuli ymmärtävänsä, mitä Miinan "oikea" merkitsi, nimittäin jotakin rikasta ja suurta herraa, nimismiestä tahi muuta semmoista, ja sekös häntä suututti, niin että hän päätti heti paikalla lähteä palveluspaikastaan pois.
Kummi vei sitte Kaisun ja Miinan pirttiin, mutta minä sain jäädä saunaan äitiä ja Mataran mummoa auttamaan. Löin löylyä ja kannoin vesiä ylös lauteille. Siellä Mataran mummo hieroi äitiä. Saunaan levisi voiteen haju ja mummo höpisi hiljaa: »Kun on kipu niin kivistäköön, kun on paha niin pakottakoon! Rupi alle, rahka päälle, kannu märkää väliin!»
Päivän Sana
Muut Etsivät