Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Minä juuri luin »Keski-Suomessa». Niitä on monessa puodissa kaupan. Niin, vaanpa valmistettuja. Ei valmistettuja, tietysti. Kodeissahan ruoka aina valmistetaan. Miinan silmät repesivät auki. Selma seisoi suorana ja arvokkaana hänen edessään; puolta päätään hän ainakin oli Miinaa pitempi, sekin oli suureksi eduksi.
Hänen laskujensa mukaan olisi tytön pitänyt olla vähintään kahdenkymmenen vanha, ennenkuin sille sopi mainita sulhasista. Sitä ennen tehty naiminen on yhtä paljon kuin ummessa silmin ampuisi. Jottei uusia tahtojia tulisi, pidätteli hän Miinaa kotona kaikista syrjässä liikkumisista, siellä vaan on hyvä yhtymään, kun on Luoja tavallisen näön antanut.
»Sinä taas saarnaat!» mutta miksen saarnaisi ... saarnasin näin sisässäni koko kesän yksinäisillä onkiretkilläni, sillä enhän päässyt mihinkään näkemättä miinaa jollakin rannalla. Milloin se seisoi mustana ja uhkaavana, milloin kiiltäen kilpaa auringon kanssa, kun sen valo siitä heijasteli sateen jälkeen.
Jos olisi edes sisar Miina ollut, jonka kanssa olisi saanut puhua jonkun sanan, olisi elämä tuntunut huokeammalta. Usein ajattelin Miinaa ja Kaisua, missä ne nyt mahtoivat olla. Ja minnekähän joutui Mirri, kun kaikki läksivät talosta. Kuinka hauskaa elämä kodissa oli sentään ollut! Siellä oli hauska ajatuksin vaeltaa. Pääni oli hirveän kipeä markkinapäivän aamuna.
Se tapa täytyy ottaa meidän taloomme heti alusta alkaen. Pyytäisinköhän Miinaa neuvomaan minua? kysyi Selma. Ei millään muotoa, Selma kulta, kuinka voit semmoista ajatellakaan. Mitä arvoa sinulla olisi emäntänä, jos piikasi näkee sinut oppimattomaksi? Kysy ennemmin muilta rouvilta semmoista, jota et tiedä. Mutta tarvinnetko sitäkään. Eikö siellä kokki-kirjassa ole kaikki tarkkaan selitettynä?
Lapsi-raukkani..." Sanna huiskutti Miinaa käsivarrellaan ja koetti korjata huiviriekaletta paremmin Tupun päähän joka siinä kihnatessa oli takaraivolle luistanut. "Tuppu-parkani..." Huolien aalto ryntäsi taas päälle raskaana kun tunsi että Tupun oli niin kova vilu, pää oikein tutisi. Miina kitisi yhä, tietysti vilun vaikutuksesta hänkin.
Neiti Smarin katsoi pitkään Miinaa. »Minä olen nähnyt hänet unissani tämän herran», sanoi Miina aivan kuin tämä seikka, joka hänestä oli juuri ihmeellisintä kaikista, olisi todistanut että näin oli määrätty tapahtuvaksi. Ja mikä olisi ettei neiti Esteri menisi ja saisi mennä naimisiin tämän herran kanssa? Miina alkoi neiti Smarinille kuvailla vierasta, ja hänen äänensä kohosi kohoamistaan.
Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan. Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi.
Tuossa paikassa tulisi Aarnold ruokasaliin. Mitä oli tehtävä? Hänen avuttomat silmänsä etsivät vihdoin Miinaa. Tämä vain seisoi selin, leikkasi leipää koriin eikä ollut hänestä eikä sopasta tietävinäänkään. Miina hyvä, tulkaas katsomaan. Mikähän näissä jauhoissa oli, kun ne menivät paakkuihin? Milläs tavalla te ne sinne panitte? Lusikalla vaan otin pussista ja kaasin.
Ja Olli lauloi: Se oli Sorvin Miina, Jota haittasi syntymä-viina, Ja se kova kohmelo. :,: Lukea ei osaa, Eikä pysy järki ko'ossa, Että pappia vastata. :,: Mutta Miina se keinon keksii, Jonka laulan viimeiseksi, Että paremmin naurattaa. :,: Miina se hera-leiliä kantaa, Ja pappilaan sen antaa, Ja papin lahjoaa. :,: Pappi se Miinaa säästää, Ja ripille lupaa päästää, Sen hyvän heran vuoks'. :,: Ja sitten vaikeni Olli syvään huo'aten.
Päivän Sana
Muut Etsivät