United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen oli äiti hänen lähtiessään luvannut, ja mitä hän kerran lupasi, sen hän myös piti. Senhän isä tiesi vallan hyvin. Vihdoin oli saavuttu asemalle, mistä hänen oli hevoskyydillä jatkettava matkaansa maanteitse. Muutaman tiiman kuluttua oli hän matkansa perillä metsämailla. Myrsky oli nyt jo kokonaan herennyt temmeltämästä.
Minä toivoin voittavani hänen luottamuksensa kertomalla niistä sudenajoista, joita sinä talvena oli toimitettu, ja juuri niillä metsämailla, joilla Eero Heinäkangas oli sitkeästi taistellut metsäin kuningassukua vastaan ja vihdoin kaatanutkin koko hallitsiasuvun sukupuuttoon. Asiain meno osoittikin minun otaksuneen oikein.
Sen nahalla on vaihteleva pohjaväri: milloin punertava, milloin kelta-harmaa; mutta kaikilla ilveksillä on mustia tai tummanruskeita pilkkuja tuolla pohjavärillä. Nykyään löytyy ilveksiä ainoastaan Euroopan pohjoisissa salomaissa. Suomenkin metsissä on se vielä yleiseen tavattavissa. Se oleskelee vuorisilla metsämailla, joilta se talvisin kuljeskelee ympäristöllä.
Hän oli erittäin huvitettu metsästyksestä, ei kuitenkaan erityisesti tavallisesta eränkäynnistä metsämailla, vaan antaessaan opetettujen rottakoiriensa riehkaista vihaamiensa kissojen kimppuun tehtaalla ja sen ympäristöllä, ja hän voikin sitten oikein ihastuksissaan kuvailla villin metsästyksen kuluessa tehtyjä notkeita hyppäyksiä ja kuinka kissaraukat vihoviimein, tulisen taistelun jälkeen, nääntyivät ja kuinka päällekarkaavat hätyyttäjät repivät ne riekaleiksi.
Mutta kyllä minä juoksin ja juoksivatpa karhutkin. Metsä oli tiheää. Ajatelkaas, jos meillä olisi vielä karhun ihraakin; olisipa se hauskaa, ja kun sitten vielä olisivat äiti ja isä ja Heikki täällä näillä metsämailla, jossa on näin runsaasti riistaa! Jahka he tulevat, niin saattepa nähdä sellaisia miehiä, jotka johonkin kelpaavat metsässä!"
Ma olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla, ei haitannunna ahtaus, en ystäviä vailla: mun lauloi peippo latvassain, söi oravainen oksallain, kun oli rauha mailla. Niin talvipäivän puhteella sai poika juurelleni, hän iski minuun katseensa, löi kirveen kuoreheni: ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen siks' kaaduin mielelläni.
Täss' on se paikka, johon hengetönnä Sun äitis vaipui tuskissansa! Tässä Yön pimeässä kalpeaksi itki Hän poskensa ja harmaaks' suri päänsä. Täss' ilmaan hän sua isätöntä nostain Huus' surmaa, surmaa Fleming murhaajalle. Hän tässä järjen valon kadotti, Ja halutonna metsämailla kulkein Söi pettua ja kyyneleitään joi. Mun äitin', äitini, se sinä olet! Pois luotani, viel' et sä poikan' ole!