Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Kun Vinitius kääntyi ihmisten puoleen kysymään jotakin, eivät he vastanneet, tai rupesivat tylsistynein silmin tuijottamaan häneen ja kertomaan, että kaupunki ja maailma hukkuvat. Rooman puolelta tulvi tulvimistaan uusia ihmisjoukkoja, miehiä, naisia ja lapsia. Heidän mukanaan kasvoi melu ja sekasorto yhä kasvamistaan.
Hän näytti saaneen hurjan juoksuhalun, sillä hän veti äitiänsä eteenpäin ihan väkisellä pysähtyen alinomaa katselemaan jotakin, mutta sitten taas lähtien taivaltamaan yhä kauvemmas ja kauvemmas sinnepäin, missä melu oli suurin ja väkijoukko taajin. Huomaamattansa loittonivat he näin lähtöpaikalta aivan kuin uimari, jota virta työntää eteenpäin.
Ja sitten ei hän enää voinut itseään hillitä, vaan koki näpistellä, mitä vaan hiukkasenkin sai ja näin sai taas uusi puhe alkunsa. Jussin näpistelemiset tulivat tietysti aivan pian tunnetuksi, ja kyllä silloin nousi aika melu ja elämä, ikäänkuin olisi kymmenkunta suurta rosvoa ollut kuritettavana.
Kun T:ri Luther tuli ulos, saatettuna keisarillisilta upseereilta, levisi äkkinäinen pelko kansaan, joka oli kerääntynyt kadulla, ja kaikkien suusta kuultiin huuto: "He vievät häntä vankeuteen." "He saattavat minua asuntooni", vastasi tyvenellä äänellä se mies, jonka tämä päivä oli tehnyt Saksan suureksi mieheksi. Ja melu hiljeni. Ebernburgissa, Kesäkuulla 1521. T:ri Luther on kadonnut!
Tutut olivat vanhan tavan mukaan tuoneet vangeille viinaa. Toiset olivat jo päissään, kun nimismies viimeistä tuoden saapui taloon. Siellä oli kansaa tungokseen asti ja suuri melu. Vangit, ja etupäässä Vennu, olivat saaneet takaisin luontonsa, kun ensi hämmästys oli ohitse. Meteli lakkasi, kun nimismies astui tupaan.
Hänet herätti sitten huuto ja melu: merimiehet puhdistivat laulaen laivaa. Jeanne pudisti hereille miehensä, joka nukkuessaan ei ollut liikahtanutkaan, ja he nousivat ylös. Ihastuksella Jeanne hengitti suolaista meri-ilmaa, joka tuntui tunkeutuvan aina sormien päihin asti. Kaikkialla siinsi vain merta.
Minun täytyy selvä saada, minun täytyy hänet löytää, vaikka pitäisikin koko maailma unesta herättää." Ja hän vetää kellon nauhaa, rajusti, kuuntelematta mitään, kunnes vihdoin pieni ikkuna portin vieressä aukiaa, ja vihainen, jyrisevä miehen-ääni kysyy, mitä tämä melu merkitsi, ja kuka se oli, joka uskalsi yörauhattomuutta tehdä.
Meidän allamme oli melu ja hälinä, niin kuin markkinoilla. Ja kuitenkin oli puoliyö kohta käsissä. Vasta city'ssä oli hiljaan, mutta minun sydämmessäni ei. Mitään unta ei tahtonut tänä yönä tulla silmiini. Minun uupuneitten, suljettujen silmieni edessä hyppeli edestakaisin kauheita haamuja.
Ei täällä vilppi vaani, kateus paisu, Ei kiron myrkyt kasva, ei käy myrsky, Ei melu, kaikk' on tyyntä iki-unta. Levätkää kunniassa, poikani! LAVINIA. Eläköön kunniassa kauan Titus! Ylevä isä, elä maineessa! Tään haudan partaalla ma kyynelveron Nyt maksan veljieni peijaisiksi, Ja polvill' edessäsi maata kastan Paluusi johdost' ilokyynelin.
Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo niin suuri ja huone savua niin täynnä, ettei toinen toistaan kuullut eikä nähnyt. Vallesmannin ääni oli sitä paitsi aivan käheä, niin etteivät sitä kuulleet muut kuin aivan vieressä seisojat. Joku kiskaisi häntä hihasta, ja hän unohti Hellmannin ja jätti hänet seisomaan oven suuhun.
Päivän Sana
Muut Etsivät