Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vai ei isäntä todellakaan ollut katselemassa juhlallisuuksia. Se oli vahinko. Nämä olivat komeimmat ja suurimmat maisterinvihkiäiset, mitä ehkä milloinkaan on ollut. Meidätkin siellä seppelöitiin. Vai teidätkin, virkkoi isäntä kuivahkosti. Siellä oli koolla kaikki, mikä Suomessa on oppineinta, ylhäisintä, etevintä ja kauneinta.
Tietysti kauneutt' on pienempää; mut taito vain on *nähdä*, *ymmärtää*. Ei jokaisella ole, joka muovaa savea, *silti* aina voimaa luovaa. Rauhassa täytyy kunkin saada kulkea; sinulta emme tahdo tietä sulkea, me maassa; ilmassa sun laulus helää. Meidätkin kaipuu *sinne* kerran vei; mut työtä aika vaatii, virttä ei, mi kuolee sikäli kuin miesi elää.
Sen seisomme eessä me silmät veessä, sen kohtalot korkeat jaamme. Mut muistelot armaat, sukupolvetkin harmaat nyt sielujen silmissä kulkee, pii iskee ja rauta, isänmaa, kehto, hauta, mi meidätkin helmaansa sulkee. Tule, Turku, ja suurru, taas Suomehen juurru, käy kohti sa korkeaa päivää! Paikka Pietari Brahen, Suomen haaveen ja haahen, älä katso sen häpeää, häivää.
Niin tiedä siis, että tuo Moolok uhkaa niellä meidätkin polttavaan kupariuuniinsa, ja että sen nimi, jota Ruotsi ja kaikki sen maakunnat vapisevat, on reduktsioni! Reduktsioni huudahti kreivitär Bertelsköld hämmästyneenä, voimatta itsekään oikein käsittää syytä siihen.
Mutta on siinä muistojakin, jotka johtuvat mieleen, muistoja niin monesta hurmaavasta humalasta, jolloin »silm' ei näe kuin taivaan maita ja sydän juo vain hekkumaa», ja joita tekee mieli uudelleen elää. Se mieliala meidätkin valtasi. Olimme anastaneet Anteron omaan pöytäämme, joka oli katettu erääseen sivuhuoneista.
"Tietääkö setä, että se on rukousta kuin Herraa avukseen huudetaan, silloin kuin murhe ja tuska on, sillä Herra se on, joka tuskista pelastaa? Hän on meidätkin pelastanut, kun olemme Häneltä apua huutaneet", puheli pikku Helmi. Kapteeni oli yhä vaiti. "Onko setä koskaan rukoillut? etpä sinä puhu enään mitään", uteli ja kummaili Helmi.
Ja tämäpä se olikin tällä kerralla meidän pelastuksemme; sillä jos tämä päivä olisi yhtä kuiva ja kuuma tullut kuin edellisetkin, niin olisi se meidätkin mennessänsä ikuiseen matkaan vienyt. Mutta nyt me olimme kuin vallan virkeät miehet edelliseen tilaamme nähden.
Ensinnäkin ovat tapamme, varsinkin pahat tapamme, sangen läheisessä suhteessa kuolemaan, koska ne paitsi että henkisen kehityksen kannalta itse ovat tuomitut kuolemaan saattavat meidätkin kuolemaan ja syntymään uudestaan. Mutta toiseksi ne ovat aivan erityisellä tavalla tekemisissä Tuonelan joen kanssa, kuten kohta näemme.
Surmattavaksi? toisti Ring kauhistuneena. Niin, mestattavaksi. Ehkä tappavat meidätkin, sillä useat hänen miehistänsä saavat kyllä kärsiä hänen kanssansa. Nyt uudistui Ringissä hänen tarmonsa, ja hän lausui pontevasti: Miksi et puhu kaikkea puhtaaksi. Tahdon tietää kaikki. Tahdon itse tavata tuota ihmeellistä naista. Tule!
KULLERVO. Ei iestä yhtään, mies. Mutta miksi meitä surman päivänä armahtivat, koska hävitettiin isäni huone ja sen asujamet, paitsi me. Jospa miekka meidätkin silloin kaatanut olis! KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei enään verisemmäksi tehdä tahtonut. Muistatko tätä kauheata päivää? KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät