Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Noiden hamaroiden, siimesrikkaiden salomaiden hiljaiselta näyttävässä, synkässä povessa tapaa matkamies vielä nytkin nuoruuden voimista uhkuvan elämän, jonka luontoperäistä kauneutta viljelyksen silittävä käsi ei ole ehtinyt tyyten poistaa.
Elämä ei ole ennättänyt tarjota hänelle vielä muuta kuin onnea; tiensä, tuo lyhyt tiensä maailmassa on kulkenut kukkapolkuja myöten; nyt väsyi pieni matkamies ja istahti kukkainsa keskeen ... niinpä nukkukoonkin sitten niiden pariin, näkemättä tuonen toukkaa, joka on matanut häneen.
Nuori matkamies ui todellakin niin voimakkaasti ja ponnisteli niin lujasti aaltoja vastaan, että virta, vaikka se olikin kova, ei saanut häntä temmatuksi paljoa alemmaksi tavallista maallenousupaikkaa.
»Teet liian monta kysymystä yht'aikaa.» »Siispä koeta vastata niihin kuhunkin kerrallaan!» »Oikein sanot, että olen outo matkamies. Sillä on oma itseni jälleen outo minulle. Enkä tiedä, mistä tulen ja minne menen. Sillä niin kauan kuin muistan ovat ajatukseni kiertäneet yksiä ympyröitä.» »Siis on sinulla elämänsuru?» »Lie yhtä suuri kuin on elämän-ilonikin.
"On siinä enempi syltäkin, vaan ei sen laskeminen sentään ole monipäiväinen, jos ei suuria sateita tule... Hyvässä lykyssä kolmessa vuorokaudessa siinä ensimäinen kiven nokka paljastuu, ja silloin on jalkatie auki." "Kolmessa vuorokaudessa!... Miten se on mahdollista", huudahti Tapani ja kasvoissa näkyi ihastus. "On se mahdollista", sanoi isäntä. "Se tuo korkein tulva kulkee kuin matkamies.
Näethän, että olen siivo ja rehellinen matkamies. Tulin tänne vuoristoon ja väsyksissäni jäin tänne levähtämään. Sitten kuulin sinun suloisen laulusi, mutta en hievahtanut paikaltani, ennenkun itse kutsuit minua luoksesi. Silloin lähestyin sinua sillä luulin sinulla olevan jotain asiaa , ja tässä minä nyt olen. No, olenko mielestäsi niin hirvittävän näköinen? RIITTA. Ethän toki!
Matkamies asteli maantietä pitkin vaaleapohjaista, vihreäreunaista maantietä pitkin. Hän kulki niinkuin kone, joka kerran on liikkeelle pantu: kysymättä, ajattelematta, sivulleen katsomatta yhä vain eteenpäin. Matkamies saapui mäen laelle, josta tie laskeutui laaksoon. Ja siinä hän äkkiä pysähtyi, ikäänkuin kone, josta käyttövoima loppuu tai jonka eteen voittamaton este ilmautuu.
Isäntä oli melkein liikutettu: hän pyöräytti piipun luuta hampaissaan ja liikautti jalkateräänsä. No, johan nyt toki saapi meillä olla, niin kauan kuin vain haluttaa. Vaan tuota eikö vieras totta kai matkamies lähtekääpäs saunaan.
Kuka mahtanee olla tuo matkamies? kysyi hänen haaveileva katseensa, joka ainoastaan harvoin kiintyi muihin esineihin kuin tuohon suureen ja kauniiseen, marmoriseen Marian kuvaan, joka seisoi hänen rukouskammiossaan. Oi! huudahti Kätchen, neitosista nuorin ja puheliain, oi, pyhä neitsyt, kuinka hauskaa on elää näin sotaisina aikoina!
"Teidän uskollinen, "Vaan minä olen "Suurimmalla kunnioituksella "Teidän tottelevainen nöyrä palvelijanne." Kepein askelin ja ilomielin riensi täten muuttunut matkamies metsästä tomuiselle maantielle. Hän oli kulkenut noin tunnin aikaa ja kohdannut ainoastaan muutamia ihmisiä, kun hän oikealta kuuli nuoren, kimakan äänen huutavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät