Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ellu kääntelihe kovin levottomana. "Kuinka sinun laitasi on, Ellu parka?" kysyi emäntä. Sairas toipui äkisti. "Niin", sanoi hän; "kyllä minä, vaivainen mato ja matkamies, nyt viimeinkin taidan löytää." "Mitä sitten?" "Isänmaani." Samassa riensi Mikko ulos, sanaakaan sanomatta. "Jumala varjelkoon!" huudahti emäntä. "Eihän toki niin liene laitasi?" "Kyllä on, emäntä hyvä, kyllä se niin on.
Hän ojensi kätensä, jota matkamies sydämellisesti pudisti.
Kerro nyt Sigrid! Henna oli aivan nuori hän on aina ollut kovin heikko. Eräänä päivänä tuli meille matkamies eräs isän tuttava rikas talollinen maalta. Ei meillä koskaan otettu matkamiehiä yöksi, mutta kun tämä oli auttanut isää joskus hätätilassa rahalla niin isä otti hänet yöksi meille. Hän oli vanha poika. Me nukuimme kaikki samassa huoneessa. Sisareni heräsi yöllä. En voi sitä kertoa.
"Ah, Sennora, aavistan sen, Religat saan tästä kyllä; Salamankan valleill' oomme Viime kerran kävelyllä." Erot yliopistosta. Hämyään luo kesäilta Yli metsäin, kukkaniittyin; Kultakuu se hoivaa tuoden Katsoo maahan taivahilta. Puron luona oikut ilkkuu; Matkamies voi loiskeen kuulla, Jokin henkii siimehissä, Vetten vyössä jotain vilkkuu.
Tätä hän hyräili: Minä vaivainen mato ja matkamies Mont' vaarallist' vaellan retkee, Isänmaat' etseissän' tässä tiess' Enk' löydä levon hetkee. Nurkumatta teki hän mitä käskettiin, nurkumatta kuuli hän monet kovat sanat, joita tuommoinen koditon raukka maailmassa aina saa kuulla. Ja tämä ihmeteltävä kärsimys ja nöyryys se vaan yllytti ihmisten pahuutta häntä kohtaan.
Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo; Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
Joku niistä söi, mutta toiset tupakoivat. Vähään aikaan ei häntä kukaan puhutellut, matkamiehet kai luulivat talon vieraaksi, ja talon väki ei taas puolestaan paljon välittänyt kulkevista, niitä kun aina näki. Viimein eräs mustapartainen matkamies kiinnitti katseensa häneen ja lähestyi puhuttelemaan. Mistäs tämä tyttö on? kysyi se. Laara ilmoitti kotiseutunsa. Minnekä sitä sitten olet menossa?
»Oi, veikko, kukin tääll' on kansalainen vain ainoon toden kaupungin; kai kysyt, ken matkamies Italian meist' oli?» Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa ja siitä kauempaa, miss' seisoin; siksi lähenin, lähempää ne kuullakseni. Näin muiden kesken varjon, vartovalta mi näytti, ja jos kuka kysyy, kuinka: hän nosti leuan sokeoiden tapaan.
Seinät paukahtelivat, kivet ja kalliot halkesivat, ja pienet lintuset putoilivat lumisiukaleina, kuolleina ilmasta alas. Huomasipa usein matkamies, että sylki hänen suustansa jäätyi ilmassa kiinteäksi palloksi, ja kun ehti se maahan, liukui se kilisten tallan sileällä jäljellä.
Mutta: äänet ilmassa kuiskivat hänen korvaansa kummia sanoja ja niihin vastasivat toiset syvältä hänen sydämestään. Ja punoutui niiden välillä seuraava keskustelu: »Kuka olet, outo matkamies? Mistä tulet ja minne menet? Miksi niin synkästi otsaasi rypistät? Miksi näytät niin miettivältä? Eikö maamme miellytä sinua vai suretko sitä, että täytyy sinun täältä jälleen myrskyn maailmaan?»
Päivän Sana
Muut Etsivät