Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Matkallani seurasi minua eräs Siperiassa syntynyt suomalainen Matti Saari eli Ivanoff, joka sekä puhuu että kirjoittaa venäjää sekä vielä sen lisäksi osaa viroa ja lätinkieltä. Kun vielä ottaa lukuun, että hän osaa laulaa varsin hyvin ja on ollut ehdottomasti raitis kolmekymmentä vuotta, niin huomaa helposti että on vaikea saada sopivampaa matkatoveria.
Tähän vastasin kotomaani olevan tähän verraten ylen ison, vaikkei luonto ollut sitä niin kauniiksi luonut, nimeni olevan Niilo Klimin ynnä mitä retkeeni tänne tulee, että olin sen tehnyt kautta kauniin ja kirkkaan ilmakehän. Edelleen kysyi hän minulta mitä matkallani oli tapahtunut ynnä tavoista ja laeista maapallollamme.
Jo tiukusetkin tyyntykää, Mun tieni hautaan johtaa, Ja pientä valon kipinää En matkallani kohtaa. Mull' itse Herra ruusut loi: "Sä seppel sido noista!" Vaan lempo kukkaisiini toi Tallaajaa kaikenmoista. Niin Herra laati kanteleen: "Sä lapsi, soita tuota!" Mä romautin halki sen Ja hiivin pois sen luota. Mun Herra Helmen nähdä soi: "Hei, lapsi, valon arka!"
Pantuansa tämän pullon pöydälle, mutta yhä sitä kädessänsä pitäen, kapteeni Jorgan puhui seuraavaan tapaan: "Viimeisellä matkallani kotimaahan," sanoi kapteeni, "ja vastikään tulin siltä matkalta, oli niin kova ilma Horn'in niemen kohdalla, etten usein ole silläkään paikalla sellaista myrskyä nähnyt.
Vähäistä ennen kun olin matkallani lähtenyt olin mitä huolellisimmasti ja tarkimmasti tutkinut ruhtinaskunnan suhteita, saattaakseni tuoda esille sen tuntuvimmat puutteet ja ehdoittaa keinoa niiden parantamiseksi.
Meidän ei enää tarvitse ponnistaa ja kärsiä, ei peljätä kauheassa pimeässä; me purjehdimme virtaa myöten, emmekä poikkea siitä muille teille. Tänään työnnän venheeni virran vesille enkä jätä sitä, ennenkuin olen lopettanut työni. Sen vannon." "Ja kuulkaa nyt, te wangwanat. Te, jotka olette seuranneet minua matkallani erämaiden läpi ja purjehtineet kanssani suurien järvien ympäri.
Kuitenkin minua on ilahuttanut se, että kotiin tultuani vihdoinkin pääsin tuosta vihatakasta. Mutta minä saatan sanoa vihanneeni häntä kuolemaan saakka; minkätähden hän kuolikin pois, ennen kun saimme sanoa toinen toisellemme totuuden? Koko pitkällä matkallani kotiin minä iloitsin siitä, että minulla vielä oli veli elossa, mutta ei niin ollutkaan laita, kun kotiin tulin.
Hän vastaa näihin kysymyksiin omilla sanoilla: Minä aloitan kertomalla mitä minulle tapahtui matkallani Falmouthista Cornwallissa Steepwayhin Devonshiressa. Eilen illalla tulin Lanreaniin.
"Viime kesänä", kirjoittaa hän maaliskuussa v. 1842 'tuntemattomalle', "sattui minulla olemaan hiukan liikoja rahoja. Ministeriltäni sain virkavapautta kolmeksi kuukaudeksi, mutta viisi kuukautta minä kuitenkin viivyin matkallani Ranskasta Maltaan, Ateenaan, Eefesoon ja Konstantinoopelin. Näiden viiden kuukauden kuluessa en tuntenut ikävää edes viiden minuutinkaan vertaa.
»Jumalan ihmetyö se on, ei muu, pelastumisesi», sanoi kumpanenkin. Jumalan ihmetyö... Minä en ollut muistanut Jumalaa koko matkallani enkä moneen aikaan, sillä en uskonut sitä olevankaan. Mutta tuo miesten lause tuntui nyt somasti iskeytyvän tuntooni, se painui kuin naula puuhun. Ruumiini oli kuuma kuin kekäle. Veret olivat palanneet takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät