Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Loin silmäni ma Mestariini hyvään, mi lausui: »Kolme kertaa kutsuin sua, käy, joudu, etsikäämme sisäänkäyntis!» Ma nousin; kaikki pyhän vuoren piirit säteili uutta, korkeaa jo Päivää, mi meille selkään paistoi matkallamme. Nyt häntä seuraten mun otsa oli kuin sen, min päätä miettehet niin painaa, ett' taipuu puoliskoks hän sillankaaren.
Niin nautintorikkaita hetkiä, kuin me Tiberiaksen merellä vietimme, ei meillä ainakaan ollut koko matkallamme monta. Mutta jo lähestymme pohjoisrantaa, jolla Tell Hum sijaitsee.
Matkallamme sattui noin parin sylen levyinen joki, jossa oli yksi sujuva puu hakattu portaaksi. Minä yritin sitä myöten juosta vitasemaan yli, vaan ukko kielsi ja sanoi, että »Muistapas poikaseni vanhain sananlasku, että syli puuta, vaaksa vettä, askel paikkaa pahaa miehelle surmasijaksi. Hakataanpas puu toinen tähän kumppaliksi. Vara ei venettä kaada, eikä tuki suovaa alenna.
"Kuinka, ystäwä Nikoteemus? Oletko ollut niin onnellinen?" kysyi Martti pappi iloisesti. "Neitsyt Anna on sen tunnustanut matkallamme. Eikö niin, hywä Anna?" "Niin, niin, olen tunnustanut." "Te hämmästytätte meitä." "Annaseni, oletko sen tehnyt?" kysyi äiti, wetäen tytärtään rintaansa wasten. "Niin, minä olen sen tehnyt, äiti." "Mutta tauti on ainakin ensin saatawa ihan pois," sanoi Martti pappi.
"Kaksi vain, kuten tavallista, samat, jotka tapasimme ensi matkallamme ja jotka sinua pieksivät. Pitempi, mustaverinen mies, ei enää meitä ahdista. En minä häntä tappanut, mutta poissa hän on." "No miten se tapahtui?" "Kun tulin halmeen luo ja näin, mitä talonpojat olivat tehneet, suutuin vimmatusti ja juoksin suoraan aukean halki, ja silloin he näkivät minut juuri kun olivat lähdössä.
Loin silmäni ma Mestariini hyvään, mi lausui: »Kolme kertaa kutsuin sua, käy, joudu, etsikäämme sisäänkäyntis!» Ma nousin; kaikki pyhän vuoren piirit säteili uutta, korkeaa jo Päivää, mi meille selkään paistoi matkallamme. Nyt häntä seuraten mun otsa oli kuin sen, min päätä miettehet niin painaa, ett' taipuu puoliskoks hän sillankaaren.
Niinä kolmena wuorokautena, mitkä meiltä matkallamme kului, ei hän ollut kertaakaan silmiänsä ummistanut, ei kertaakaan kärryissä jalkojaan lewäyttänyt, mutta walwoen oli hän yöt ja päiwät astua tallustellut kuorman perässä, ja tämä kaikki meidän tähtemme.
Silloin tällöin olimme matkallamme kunnasten välitse nähneet vilahduksen järvestä; mutta nyt koko sen laaja pinta ja ihana ympäristö aukeni eteemme. Se ei enää ollut mitään kangastusta, vaan täyttä todellisuutta. Heti kun huomasimme järven edessämme, tervehdimme sitä oikein hattuja nostamalla.
Hinaajalaiva veti meidät ulapalle, ja sinne ne jäivät monet hauskat muistot ja iloiset hetket, joita olin siellä viettänyt etelän lämpimän auringon alla hindulaisperheen keskuudessa, eikä liene mitään outoa siinä, että monta kertaa matkallamme kaipauksella tätä oloani muistelin. Matkamme kului ilman mitään erinomaisia vastuksia.
Vaan hänen miehekkäämpi luontonsa on nykyänsä peitetty sillä ohimenevällä pilvellä, jota jokapäiväisessä puheessa sanotaan 'toivottomaksi rakkaudeksi'. Mutta minä toivon, että tämä sumu matkallamme, jolle lähdemme jalkaisin, vahvistuu liikunnon kautta, niinkuin muutamat vanhanaikuiset tähteintutkijat luulivat nebulosan tihenevän aineelliseksi maailmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät