Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Siitä valpastuneena toiset vielä kotvasen supattelivat keskenään, mutta yksi ja toinen taukosi vastaamasta toiselleen, joten koko joukon supatukset vähitellen muuttuivat raskaiksi hengityksiksi, joista silloin tällöin kuului joku uneksivan katkonainen sana ikäänkuin vastaukseksi, tai säestykseksi Sorsalahden Matin melkein yhtämittaisiin puhelemisiin.
Punertavan tukkansa ja kesakoisen ihonsa takia olisi tyttöä melkein voinut sanoa rumaksikin, jollei hänen ystävälliset, syvät sinisilmänsä olisi senlaista arvostelua vääräksi tehneet ja jollei hänen vartalonsa olisi ollut viehättävän solakka. Kellonsoittaja tunsi tytön. Se oli Suosilmän ontuvan Matin ainoa perillinen.
Suomalaisten piti vielä ahkeraan antaa tietoja toisilleen ja tiedustella huolellisesti, varustautuivatko ruotsalaiset hyökkäykseen. Sitten erottiin. Hakkarainen ja Pekka jäivät taloon. Pekka vei pian Pekkalaisen erilleen ja pyysi tätä soutamaan virran poikki. Siellä yksinäisyydessä Pekka hänelle ilmoitti Matin salaisuuden ja pyysi Pekkalaisen neuvoa.
Emäntä koetti oikein toran pakolla saada selville mihinkä nyt matka piti ja varotti väkivaltaisuuksiin ryhtymästä, mutta Matti vain hymyili vastaukseksi. Huomenaamuna kuuli sitte metsäherra von Waldheim kummallista kuhjetta akkunansa alta ja akuttimen nostettuaan näki ihmeekseen Telkiälän Matin sitovan hevostaan hänen tikapuihinsa.
Kesän kuluessa olivat he Matin kanssa toisinaan lausuneet varmana toivona, ettei ainakaan likimmässä tulevaisuudessa enää tarvitsisi muiden ihmisten armo-leipään turvautua... Nyt tunsi Sanna sitä tarvitsevansa aina. Hänelle tuli polttava ikävä kotikylään. Hän muisti kotipuolen väkeä, muisti miten ne armahtivat ja ruokaa antoivat silloin kuin palo tapahtui.
Mutta Antti-vainaja piti ukko Semeniuksesta siksi, että tämä piti suunsa kiinni kaikesta, joten Siikalahden Mikko, jolla olisi ollut polttava halu saada niistä selvää, ei saanut tietää yhtään mitään. Sen lisäksi olivat Mikon kosimispuuhat Annikan suhteen menneet myttyyn, jopa oli hän kerran näissä asioissa liikkuessaan eräänä yönä joutunut Annikan ja Hautalan Matin naurun esineeksikin.
Hän rupesi ahnehtimaan perunannostoa samalla kuin riihiäkin puitiin, joten ennen syyskuun loppua oli riihet puitu ja perunat ja nauriit kuopassa. Nyt Auno laski Juhanin pois talonsa toimista ja he elää kyhnerehtivät Jertan ja Matin kanssa kolmen ilman mitään lisäväkeä. Jertankin täytyi pysyä tanssista poissa, mutta hänen mielensä painui ikäväksi.
Muutoin pyydän että menette tiehenne ja jätätte meidät rauhaan", sanoi Matti. Miehet lähtiwät horjuen ja itsekseen kiroilla mutisten pois, mutta Juho niminen, nuori naimaton matkatoweri, jäi Matin luo. Hänkin oli wähän pöhnässä. "Woi hywä Jumala, Matti, kuinka hywä minun nyt on olla.
Näkyipä heti, ett'eivät outoja toisilleen olleet. Elsa, lausui nuorukainen, tyttöä kätellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta ja tärkeätä asiata. No anna kuulla! Kuinkahan tärkeätä tuo nyt vain lieneekään, mietti Elsa epäillen ja hänen sinisistä silmistään loisti pienoinen veitikkamaisuus. Aion, näet, huomenna lähteä Matin kanssa markkinoille.
Mutta kuulkaas, miten minä tahtoisin tehtävän. Nyt meillä on miehenkantamus. Murramme malmia ja sulatamme, minkä verran kerkeämme, kunnes lumi tulee maahan. Silloin lähtee Matti hevosellaan Osloon. Onhan meillä kullakin muutamia nahkoja; kun hän palaa, saatte nähdä, että hopeata se on, mitä olemme löytäneet." Tämä neuvo tuntui sekä Matin että Grillsin mielestä parhaalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät