Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Häiden loputtua antoi Jäykkälän isäntä heille edullisen torpanmaan, Niemimäkelän tiluksien rajalta, palkinnoksi Matin uskollisesta palveluksesta; vielä hän lahjoitti heille kaikennimistä talon kalua, yksin eläimiäkin kaikesta pitäin, josta nuori parikunta kiitteli kyynelsilmissä.
He eiwät sanoneet hywästikään lähtiessään Taustan torpasta; niin oliwat he pahenneet Matin harwoista totuuden sanoista!
Setä käski Matin hevosta valjastamaan ja täti kutsui Elsaa. "No nyt Elsa", sanoi täti, "nyt pääset lähtemään. Vaan sanoppas hyvästit." Elsa kätteli Hilmaa ja Helliä ja selitti, että hänen pitää lähteä nyt kotiin, kuin sinne on tullut isä. "No Inka Pietallekin." Elsa juoksi keittiöön. "Nytkö se Elsa lähtee?" "Nyt minun pitää mennä kotiin, sinne on tullut isä." "Hyvästi, hyvästi.
Nyt riepsahutti hän tuon pajalaukkunsa silmänräpäyksessä pois selästään, jota hän ei ennen koskaan taipalilla käydessään ollut tehnyt. Pikasesti sieppasi hän tuon ankaran paljansa laukusta vahvoihin kouriinsa ja niin varustettuna alkoi hän astella karhua kohden. Kun tämä näki Matin aikeet, hyökkäsi peto Mattia kohden ja karjui kauheasti.
Matilla ei ollut enään kalastajan töllissä mitään tekemistä vastaisuudessakaan, kun vanhus oli kuollut. Kapteeni, tuo kalastajan poika, olisi taaskin vetten auvettua vienyt Matin merelle, vaan Matti oli päättänyt jäädä kaupunkiin aloittaakseen taas syksyllä koulunkäyntiä, ja merelle lähtö jätettiin sikseen.
Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia kättelemään ja haastattelemaan... Kysyi ruustinna, mitä Matille kuuluu ja mitenkä Liisa jaksaa. Eihän Matille mitään erinäistä ... ja hyvinhän Liisakin jaksaa mikäpä sillä jaksaessa, kun on leipää ja lämmintä... Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti käytä Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.
Mikä varakas mies minä? ... ei toki, hyvä ruustinna kunhan leivässä pysyy Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin... Ne on niitä maailman puheita ... hyvä, kunhan leivässä pysyy. Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...? En oo käynyt ... onko se missä kaukana? Ei se ole kaukana täältä.
Mitä tämä merkitse? Liisa. Kummallista! Ei siinä ennen koskaan vartiaa ole ollut. Juhana. Meidät on petetty. Mihin keinoon nyt ryhdymme? Liisa. Vartia pitää saada pois. Juhana. Mutta mitenkä? Liisa. Minä tiedän keinon. Minä viekoittelen tuon kasakan siitä pois, ja sinä sill'aikaa pelastat Matin. Juhana. Se on oivallista. Liisa. Minä lähden avainta ottamaan. Ole sinä täällä piilossa! Wasjka.
Ja harvoin se on tainnut sinunkin nimesi kuninkaiden rinnalla paperissa komeilla. Näin oli Nallesta tullut laillisesti pestattu palkollinen Kujeelan Matin taloon ja uusi ajanjakso alkanut hänen elämässään. Kujeelan Matti ei ollut uuden palkollisensa työkykyyn eikä muihinkaan kehitysmahdollisuuksiin nähden erehtynyt.
Kerran ol' Kemissä käynyt, Toisen kerran Torniossa, Sieltä pitkin Pohjan lahta Kaikki kaupungit katsellen, Käynyt vielä Viipurissa, Savon suolakaupungissa. Tuossa haasteli halulla Matin kanssa kaiken illan, Kuinka kansat kaukaisetkin Ulkomailta matkusteli, Laskit laivoilla merellä Kaupaksi kalunsa tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät