Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Seutu, jota marssimme, oli kaunista, juhlallisen näköistä vuoriseutua, joka tarjosi meille mitä somempia ja vaihtelevaisempia näköaloja.
Hänen huulensa liikkuivat kauan aikaa, vaan ei mitään ääntä kuulunut. Toisena päivänä me marssimme Porvoosta. Vihollisella oli siis tie avoinna Helsinkiin ja Turkuun, sillä suomalainen armeija läksi Pälkäneelle. Kun olimme Hattulaan päässeet, pyysin minä koroitusta munsteri-kirjurin toimesta, mutta minulle sanottiin että löytyi parempia miehiä, joita piti eteenpäin auttaa.
Schweriniläiset kiittivät Jumalaansa, kun me seuraavana päivänä marssimme pois kaupungista. Sitten me marssimme Wittenburgiin, kolme penikulmaa yhtä mittaa, ja etunenässä ratsastivat meidän kapteenimme ja majurimme. Kun me nyt marssimme sisään kaupunkiin, sanoi Kalle Haut, joka oli minun esimieheni.
Mutta kun marssimme pitkän porrassillan yli, joka vei suuren suon poikki, pakenin minä köysineni päivineni keskellä päivää. Venäläisiä oli 300 miestä; minua ajettiin ankarasti takaa, vaan minä pääsin kuitenkin suurella vaivalla toiselle suolle, missä kätkin itseni jääkäreiltä. Muutaman tunnin perästä läksin maantielle, niiniköydet käsivarsillani, aikoen taas mennä kotiin eli Sorolahden kartanoon.
Meidän loppuehdotuksessamme vaadimme, että Sardinia riisuu aseet, jota se luonnollisesti ei tee, ja sitte marssimme rajan yli. Suuri Jumala, mutta kenties ne sentään riisuvat. No, silloin peruutetaan sota, ja rauha tulee julistetuksi. Minä lankesin polvilleni muuta en voinut. Sanatonna ja kuitenkin huudon kaltaisena kiiti rukoukseni: rauha! rauha! sydämestäni taivasta kohti.
Tähän astihan vaan on ollut muutamia valmistavia otteluja, mutta nyt kokoomme me voimamme Königgrätzissä ja odotamme siellä sadantuhannen miehen kanssa vihollista. Siellä tulee pohjoinen Custozzamme olemaan. Siellä piti myöskin Fredrikin ottaa osaa taisteluun. Hänen viimeinen kirjeensä, jonka sain samana päivänä kuin tuo taistelu oli, sisälsi tiedon: »Marssimme Königgrätziin.»
Reessä oli Esterin kapineet, mitä lienee ollutkin, sänky, kaappi ja pari pataa. Me morsiuspari marssimme jalkasin häävierasten kanssa edellä; perässä piti Yrjön kuskata kalukuormaa. Kun siinä juuri oltiin lähdössä, ja Yrjö jo oli pari kertaa huutanut Kailulle lähdön merkiksi, niin tulee Himmeliini olkiladosta päin suuri uudenaikainen piironki selässä.
Yön hiljaisuudessa marssimme lumista raivaamatonta, tietöntä kenttää; hikikarpalot tippuivat otsiltamme, vaikka oli kylmä ilma, kunnes k:lo 3 Tammikuun 4 päivän aamulla saavuimme erääsen kylään noin kahden penikulman paikoille Sofiasta.
Ei, seuraavana päivänä me läksimme ja saimme kaksinkertaiset ruoka-annokset palkinnoksi siitä, että olimme niin hyvin marssineet, ja illalla me tappelimme kaduilla niin, että veri juoksi virtoina katuojissa, ja me emme antaneet emmekä saaneet armoa. Schweriniläiset kiittivät Jumalaa, kun me seuraavana päivänä marssimme pois kaupungista.
Suomalaisten laulujen kaikuessa marssimme kylän läpi, Keisarin saattamana, sen lähellä olevalle niitylle, johon saimme asentopaikkamme. Täällä myös tapasimme prikatiimme kuuluvat toiset tarkk'ampujapataljoonat. He olivat meidän tulostamme hyvin mielissään ja kestitsivät meitä lihalla ja tuoreella kaalikeitolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät