Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tuollahan näen koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan Jumala auta meitä! iskee vastaan. Mitä sanot, Timo? TIMO. Vahvastihan se iskee. AAPO. Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. JUHANI. Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? AAPO. Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni.
Hän kävi Marjaa kaulaan eikä päästänyt häntä pakenemaan. Nuoria miehiä seisoi puoliympyrä oven edessä. Marja taisteli hurjasti. Marja taisteli turhaan irti päästäkseen. Se on nostettava! Se on nostettava, uusi tyttösi! Nostakaa! Nostakaa, pojat, minulle uusi tyttöni! Marja temmattiin kiinni ja heitettiin ilmaan.
Juha istui vielä siinä, vaikka olisi kai jo ollut lähdettävä. Ei puhuttu enää mitään. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos. Sitten pitänee minun lähteä sinne yksin, sanoi hän. Vaan jos sille tiellesi jäät. Vaikka jäisinkin, mutta koettaa täytyy. Ei nyt sentään kannata panna henkeään hukkaan menemään. Jos en saa Marjaa takaisin ... niin vaikka menköönkin. Onko niin rakas?
Kuta enemmän hän ajatteli Marjaa ja hänen tilaansa, sitä vaikeammaksi kävi hänen olonsa siitä, että oli saattanut hetkeäkään uskoa Marjasta sitä, mitä oli uskonut. Kun tointuu ja jaksaa, niin pyydän häneltä anteeksi, sanon, että minä en sittenkään ole uskonut mitä äiti. En kysy, miten kaikki kävi. Huonosti siellä on käynyt, sen näkee. Mutta sanokoon sen itse. Minä en utele.
Juha haastoi siinä, milloin reen vieressä paarustaen, milloin vähäksi aikaa jalakselle nousten, rovastille, mitä piika oli nähnyt ja mitä äiti sanonut: ettei Marjaa oltu vietykään väkisin, vaan että oli mennyt mielellään. Juha odotti, että rovasti olisi piiskan varrella hujauttanut ja sanonut: se nyt on akkain juorua, ei se ole mielellään mennyt.
Saat olla huoletta ... ei se sinulle enää mitään ... se lähtee jo... Ei minun tähteni tarvitse, sanoi Marja raukeasti, tuskin kuuluvasti Se lähtee jo. Juha ei vielä oikein uskaltanut katsella Marjaa. Nyt hän näki hänet. Sen olivat posket ontot, nenänpää oli terävä, rinta painunut, palmikko, joka ennen oli täyteläisenä vyötäisiä tavoitellut, pisti huivin alta esiin hienona kuin pellavavihko.
Hän ja Tulla olivat toistensa näköiset kuin kaksi marjaa, sillä eroituksella vain, että hänen nenänsä oli vieläkin pitempi ja punaisempi, hänen silmänsä vieläkin lempeämmät ja hymyilynsä vieläkin liikuttavamman lapsellinen ja iloinen kuin Tullan. "Tyttö kullat", alkoi hän, mutta Lisbet ei antanut hänen jatkaa.
Hän uskalsi kämmenellään koskettaa Marjaa kylkeen. Eikä Marja nyt äsähtänytkään vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tietävinään, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla. Saunaan, vieras! huusi hän pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli. Marja oli pyörähtänyt aittain edestä rantaan, puolijuoksua.
Porstuassa olijat työnsivät Marjaa edellään, mutta hän käpristihe oven pieleen, pysyäkseen ulkona. Anja huomasi hänet siinä. Marja! huusi hän. Tule sisään, Marja! En minä! Mutta Anja tarttui häntä käteen ja tahtoi vetää väkisin. Marja riuhtaisihe irti ja pääsi piilottautumaan porstuan pimeimpään nurkkaan. Vaan Anja ei hellittänyt. Mikset sinä tahdo tulla sisään? Tule nyt.
Heti, heti hän tarkasteli yhä Marjaa ja saanen hevosen, millä heidät rantaan rahtaan? Eivätkö nuo tuonvertaiset tätä matkaa menne kantamallakin? Täytä sinä sitten säkit, minä sill'aikaa mieheni noudan? Anna heidän olla venheillään, kyllä minä nämä apunasi kannan. Hyvä on! Juha otti säkit ja lähti niitä täyttämään. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyssä, silmä elellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät