Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
RIVERS. Oi, Pomfret, Pomfret! Tyrmä verinen, Maan yleville tuhon, turman enne! Syntisten muuriesi kehyksessä Hakattiin kuoliaaksi toinen Richard, Ja inhaa pesääs yhä tahratakses Nyt meidänkin juot viatonta verta. GREY. Nyt meitä kohtaa Margareetan kirot Siit' että Hastings, te ja minä näimme Kuin Richard hänen poikans' otti hengen.
Tätä eivät he kai ole koskaan arvanneet ajatellakaan; he ehkä luulevat hänen menneen virtaan tahi lähteneen mieron-tielle taikka ruvenneen palvelemaan ruokansa edestä kunniallisia ihmisiä ... niin, senpä he näkevät! he tulevat huomaamaan, että hän ei olekaan turhan-vuoksi rouva Margareetan tytär... Uudelleen tunsi hän tuon kummallisen, levottoman liikunnon sydämmensä alla.
En mitään voi niin inhoksua Kuin pirua epätoivossaan. Margareetan kamari. Pois riemu jäi, Ja syömmen' on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Kun poiss' on hän, Mun elämän' Yö kolkko on Ja toivoton. Mun pääni on Kuin houreissaan, Miel' outo on Ja suunniltaan. Pois riemu jäi, Ja syömmen on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Hänt' ikkunasta Tähtäilen, Hänt' ulkon' etsii Askelein. Sit' astuntaa!
Sesilia kätkeyi itkein Margareetan syliin sanoessaan: "Margareetta, tänä iltana, miksi sen juuri tänä iltana piti tuleman? Mitä se ennustaa minulle? Tunnetko kuinka hiljaa se sykkii, se on tuskaa, tuntuu samalta, kuin silloin kun hämmähäkki sen unessa kutoi verkkoansa. Ah, enkä minä kuitenkaan nyt tahtoisi kuolla! Ja kuitenkin löytyy kuoloakin kauheampaa.
Hyvä arvaamis-kyky ja hyvät korvat olivat auttaneet häntä jotenkin saada tietää Margareetan salaisuuden, vaikkei hän sitä kuitenkaan täydelleen tuntenut, ja nyt halusi hän erinomaisesti saada Katariina rouvalle kertoa niitä huomioita, jotka hän oli tehnyt, osaksi sillä tavalla päästäksensä lähempään tuttavallisuuteen rouvansa kanssa, osaksi myös tehdäksensä itseänsä vähän mahtavaksi.
Minä tunsin Margareetan; ja vaikka asuin puolentoista penikulman päässä täältä, tuolla metsissä Pitkän Vuoriston takana, katsoin häntä kuitenkin naapurikseni. Europan kaupungeissa tosin katu tai pelkkä kiviseinä pidättää saman perheen jäseniä vuosikausia toisiaan tapaamasta; mutta näissä uusissa siirtomaissa pidämme naapureina kaikkia, joita vain metsät ja vuoret meistä erottavat.
"Minäkin," vastasi Kaarle, "olen asiaa tuuminut, ja olen tullut siihen päätökseen, että ehkä olisi parasta kokea vaikuttaa mieheen Margareetan kautta. Tottahan hänen mielettömyytensä lannistuu. Yleistä huomiota pitää ennen kaikkia vältettämän." Tässä keskeytti Kaarlea nais-ihmisen äänekäs itku etu-hnoneesta. "Katsohan, poikani," sanoi Katariina rouva, "mitä se merkitsee."
Mutta samassa tuli Maiju neitsy sisälle. Omituisella, vähän tutkivalla katseella käski hän Margareetan astumaan sisälle Katariina rouvan luo, ja jäi itse Ellin luo. "Kuka tuo vaimo on tuolla sisällä?" kysyi Katariina rouva. "Se on se talonpojan vaimo, joka niin suurella hyvyydellä antoi minulle kodon, kun minä pakolaisena tulin hänen taloonsa."
Mutta nyt läheni nopeammilla askeleilla kuin olisi hänen kainalo-sauvastansa päättäen taitanut odottaakaan ukko, jonka toinen silmä näytti olevan poissa kiinni rypistetyn silmä-luomen takaa. Hän asettui Margareetan eteen niin, että hän käänsi selkänsä toisiin päin, ja kuroitti hänelle käärityn, tavallisen anomuskirjan tapaisen paperin.
Pieni sanansaattaja ei milläkään muotoa suostunut tulemaan taloon, ja Margareetan kysyttyä kuinka isä, äiti ja sisaret jaksoivat, joihin poika sievästi ja nyt jo ujoilematta vastasi, otti Margareetta taskustansa pienen valkoisen rahan, jonka hän antoi pojalle, joka onnellisena rikkaudestansa täyttä karkua lähti rientämään takaisin maantietä pitkin, huolimatta siitä kuinka hän lensi vieraan herrasväen ohitse, jotka jo olivat ehtineet melkoisen matkan päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät