Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Se kiersi ruumiinsa puun rungon ympärille ja jäi siihen liikkumatta makaamaan ikäänkuin odottaen jotakin. Mutta äkkiä se kohosi jälleen ylös, kiemurteli puun runkoa pitkin ja tavoitettuaan toverini nielaisi hänet. Minä kiipesin puun latvaan ja ajattelin itsekseni, että jos putoaisinkin alas, niin vapahtuisinhan ainakin nälän tuskasta ja matkan vaivoista.
»Eipäs ollutkaan, suurempia minä silloin tähtäilin!» Hän oli silmäränpäyksen vaiti ja hänen nenäpielensä alkoivat värähdellä. »Niinkuin muistat, niin minä palvelin silloin Anttilassa... Ja minä olin kyllin hyvä makaamaan Anttilan ainoan vieressä, saman peiton alla. Mutta kun minä otin puheeksi että rupeisimme olemaan päivilläkin rinnatusten, silloin minä olin äpärä ja renki! Jokos nyt ymmärrät?»
RUOTSILA. Vaan ottakaa toki sanani korviinne! KASKI. Minä otan kernaammin rahaa käteeni. Lainata en tahdo kellekään. Onhan tämä toinen herra ystävänne, eikö hän voi panna edestänne? RUOTSILA. Mikä teille mieleen juolahti? KASKI. No, niin minä lähden makaamaan. Tämä on viimeinen kerta täällä käydäkseni, nyt saatte koputtaa ja huutaa niin paljon kuin tahdotte, pitää sitä minunkin saada levätä vähän.
Luultavasti oli Ella, jolla oli siksikin väättyri luonto, jo ennenkin kokenut tämän tulikoetuksen, muuten ei voisi mitenkään käsittää, miten hän niin vikkelästi suoriutui suulleen makaamaan noille tuoleille koko loistavassa pituudessaan. Ja silloin alkoi leikki. Nimismiehen pamppu lauloi tuttua nuottiaan. Ella rupesi valittamaan: »Armahtakaa, herra vallesmanni kulta!»
Hän tunsi itsensä paljoa terveemmäksi; hän muisti nyt selvästi, mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta tätä tilaa ei kestänyt kauan. Outo virkeys tuntui hänen suonissansa, kaikki näkyi hänelle niin ihmeelliseltä. Hänen päänsä tuntui raskaalta. Häntä rupesi nukuttamaan. Hän silmäili uunia ja tietämättä tarkoin, mitä hän teki, nousi hän ja heittäysi ryysyihin makaamaan uunin päälle.
»Sepä oli kamala juttu», pääsi häneltä vihdoin, kun sykertynyttä rintaansa oikaisi. »Mutta minä en mene luttiin nyt», ilmoitti Maija. »Enkä minä», vakuutti toinen, »hyi!» Pääsivät makaamaan penkille.
»Ei se uskalla lähteä», sanoi toinen Tuiralle, »pelkää joutuvansa haaveriin!» »Ja että häätyy sitten talveksi tänne makaamaan kuivaan tokkaan!» nauroi kolmas. »Ei Tuira malttaisi jäädä maihin talveksi, vaikka enkelin syliinsä saisi!» »Vaan sitä se pelkää.» Nauraen laskivat he leikkiä Tuiralle, kunnes taas lähtivät tanssiin, kun soitto alkoi kuulua.
"Hiljaa!" sanoi hän. "Minun täytyy kuiskata se sinulle. Muistat varmaan tuon pienen valokuvan, jonka sain sinulta. Se sattui tänäpänä makaamaan kamiinin-friisillä, josta hän sen löysi. Hän katseli sitä ja minä näin hänen kasvonsa peilissä. Tiedän varmaan, että olet häntä loukannut; hän on kostonhaluinen ja armoton, ja samalla äänetön kuin hauta.
Te saatte kaikin mennä lämpöiseen kotiinne ja panna omaan sänkyynne makaamaan mutta me..." "Kyllähän sitä muitakin rangaistaan, yhtä yhdellä ja toista toisella kertaa ... ei se kaikille yht'aikaa tapahdu," sanoi joku. "Niinhän se on," alkoi sanoa Helpon Tiina, "mutta siihenkös se katsoo ihmis-sydän.
Olen myöskin antanut tiedon uskolliselle Cartwrightille, joka varmaan olisi jäänyt makaamaan majani ovelle ja surrut itsensä kuoliaaksi, niinkuin koira isäntänsä haudalla, ellen olisi vakuuttanut hänelle olevani turvassa." "Mitä nyt on tehtävä?" "Nyt puhuttelemme sir Henryä. Tässähän hän onkin." "Hyvää huomenta, Holmes", sanoi tämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät