United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pienet metsähiiret, jotka asuivat karahkaisen vanhan petäjän ympärillä, olivat pesiinsä visusti piiloutuneet. Sen petäjän alla oli sammaltunut kiviraunio mainio pesimispaikka hiirille ja vielä alempana, petäjän maanalaisessa juuriverkossa oli heillä tuhansia käytäviä juurihaarojen lomitse, vieritse, alitse, ylitse. Ei sinne tuntunut salon myrskyissä ryske kuin epämääräisenä maaperän tutinana.
Ihan hänessä itsessään oli syntynyt tuo ajatus. Mainio aate! Kuinka hyvästi, lyhyesti ja selvästi se kuvaa neiti Adolfinan vastaista vaikutusalaa! Totisesti ovat ne oikeassa, jotka sanovat, että nero silloin leimahtaa kirkkaimmin, kun mies on vähä viinoissa. Kauppa tehtiin, myyjä talutti lehmän rautatieasemalle, ja ystävykset seurasivat jälessä juomaan harjakaisia.
"Niin on ollut rohkea Iisakkikin... Olisipa pojaksi syntynyt tämä Hanna, niin jo olisi Korpikoskessa mainio perämies..." "Niin olisi... Mutta kuka nyt lautat laskee, kun Heikki hukkui eikä Iisakki enää lähde perämieheksi?" arveli joku.
Bruuno oli liian liukas liikkeissään, ja Meerin sekä Elman oli laita samoin, joten he useimmiten pelottivat suurimmat kravut mutaan takaisin. Lapset myöskin ilohuudoillaan pelästyttivät noita vauhkoja eläviä. Vihtori oli mainio isäntä.
Takassa paloi pystyvalkea, ja sen ääressä istui talon emäntä kirjaa lukien. Tervehdittyään vetäytyi hän kamariin, jonne pirtistä vei ovi. He asettuivat takan eteen jakkaroille. Ei päästy puheen alkuun, ennenkuin Lauri pitemmittä valmistuksitta virkkoi: Meidän täytyi tulla teitä kiittämään tänpäiväisestä saarnastanne, sillä se oli mainio saarna.
Voi niin, isoisää huudahtivat kaikki samalla kertaa siitä tulee mainio taulu. Kun muut kuvat on näytelty, niin sitte näytetään perhekuvia, isoäiti ja isoisä, se on mainiota! Mummo se aina huomaa parhaite huudahti Elise ja painoi poskilleen mummon ryppyiset kädet, sekä suuteli niitä. Kaikki vakuuttivat, että tulee hauskaa ja mainiota.
Hän tarkastelee saumoja, nostelee kokasta ja perästä. "Sopii kiittää Villen oppilaansa työtä, niin kiittää itseäänkin samalla," minä sanon. "Se on Villen paras kiitos, kun ei moiti," nauraa Johanna. "Ei ole hullumpi ensi tekeleeksi." "Tekeleeksi! Se pitää sitten jo olla maailman mainio, joka ei ole Villestä hullummaksi."
Siitä onkin jo pitkä aika kuin olemme olleet tekemisissä kardinaalin henkivartijain kanssa, niin että herra de Tréville luulee meidät jo varmaan kuolleiksi. Athos, sanoi Aramis, sinä olet varmaan syntynyt kenraaliksi; mitäs sanotte tuumasta, hyvät herrat? Mainio! kertoivat nuoret miehet yhteen ääneen.
Minä uskon, että te neiti olette oikeassa, kun otaksutte, että hän kätkeytyisi, jos hän näkisi sotamiehiä, jos hän nimittäin on tuossa myllyssä. Ehkä pieni joukko päättäviä miehiä..." "Minkä vuoksi emme voi itse mennä?" sanoin minä. "Se minustakin on mukavinta. Keisari sellaista tekoa pitäisi suuressa arvossa, ja se olisi mainio asia teille alottaa työnne tällä tavoin.
Siitä saakka, jatkoi Aramis, elän minä sangen miellyttävää elämää. Olen alkanut sepittää runoelmaa yksitavuisista säkeistä; se on sangen vaikeata, mutta kaikkien asioiden ansio on juuri niiden vaikeus. Aine on mainio, minä luen teille ensimäisen laulun, siinä on neljä sataa värsyä ja kestää yhden minuutin.