Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän ei koskaan, koskaan voisi unohtaa ilmettä Main silmissä hänestä tuntui, kuin nuo lapsensilmät, joissa oli kuvastunut niin syvä suru, eivät enää koskaan saisi takaisin entistä iloista ilmettään... Hän oli pienessä lapsensielussa herättänyt eloon jotain ... jotain, jonka olisi pitänyt saada vielä kauan uinua ... hän oli herättänyt sen liian aikaisin ... hän, lapsen oma äiti...
Hän huomasi, että Main nimessä oli kolme kirjainta, että hän oli syntynyt kesäkuun kolmantena päivänä, ja että hän oli kuuden, siis kaksi kertaa kolmen vuoden vanha. Maista riippui siis hänen kohtalonsa. Siksi tunsi Julia neiti tuskallista, ahdistavaa levottomuutta ajatellessaan, että Mai, juuri Mai, itsepintaisesti pysytteli ulkopuolella sen taikapiirin, johon hän oli vetänyt muut lapset...
Eugen olisi mielellään antanut vaikka elämänsä, jos olisi tänä hetkenä saanut tuntea Main helliä hyväilyjä ja kuulla hänen, kuten tavallisesti, kuiskailevan: "pikku, pikku isä", mutta hänen oli mahdotonta saada sanaakaan suustaan; hän pani vain Main vuoteeseen, peitti hänet huolellisesti ja kiiruhti sitten omaan huoneeseensa.
Kuitenkin on pari näistä vääristä nimettömistä kirjeistä kierrellyt kerhoissa ja seikka on siis epäilemättä jokin coup de main. Tahdotteko kuulla ajatukseni asiasta? Se minua suuresti huvittaisi. Minä luulen, että te olette tuon kujeen toimeen panija. Charmant! Ja mistä syystä, jos uskallan kysyä? Sen tiedätte te paremmin kuin minä.
Hän oli hyvin onnellinen ja ylpeä, kun äiti itse saattoi häntä, eikä Julia neiti. Oli ollut hyvin juhlallista aamulla ennenkuin isä lähti; isä oli ottanut Main syliinsä ja suudellut häntä vielä sydämellisemmin kuin tavallisesti ja sanonut: "Jumala siunatkoon pientä yritystäsi, lapseni."
Milloin ei ole sodan hirmuinen liekki anastanut maita ja asukkaita on orjuus jalkainsa alla tallannut mitä ihminen henkeänsä enemmän rakastaa vapauden. Näillä main eli nainen, joka on oleva tämän kertomuksen ruhtinatar. Viime vuosisadan alulla oli Litvan maakunnassa kylä, joka tosiaan kyläksi kutsuttiin, mutta joka tuskin oli kyläksi mainittava.
Nuor teini astuu tieltä Pois vuorille murheissaan Ja kalliopaasilta sieltä Hän laulua laulaa vaan. Hän laulaa öistä mieltä Ja raivoa kuninkaan Ja kieroa kuiskurinkieltä Ja synkkiä aikoja maan. Hän laulaa raunioista Hovilinnojen uhkeain Ja puistojen viidakoista, Miss' sarvas on rauhassa vain; Kuink' uljaat ratsaat ei loista Kera rouvien rinnakkain, Ja kielet kanteloista Jo katkesi näillä main.
Toisten pienten tyttöjen ei koskaan juolahtanut mieleenkään tuntea kateutta Mai-siskoa kohtaan; heidän mielestään oli Main etuoikeutettu asema aivan luonnollinen asia, se oli yhtä luonnollista kuin että Mai oli pitkä ja hoikka, Sonja ja Gertrud pyöreitä ja pehmeitä kuin lankakerät, ja pikku Märta punainen ja pullea kuin kirsikka.
Suomalaiset, teidän majesteettinne, ovat juuri luodut käytettäviksi kiiloina, joita ajetaan sisään honkaa halkaisemaan, ja sitten täydentää kirves työn. Sen vuoksi täytyy ruotsalaiselle sotaväelle jättää varsinainen coup de main. Tukholman vartioväkeä on varovasti edeltäpäin valmistettu ja se marssii yöllä vastaanottamaan suomalaisia. Mutta yöt ovat valoisat.
Gudula ei vastannut mitään, hän oli päänsä kääntänyt, niin ett'ei kumpikaan heistä hänen kasvojansa voinut nähdä, mutta sen he kumminkin näkivät, että koko hänen ruumiinsa vapisi, ja kuulivat että hän itkeä niiskutti. "Gudula", sanoi hänelle isä, "Gudula, nyt minä sanon Mayer Anshelmille, minkätähden sinä tahdoit mennä sinne, missä Main syvin on".
Päivän Sana
Muut Etsivät