Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Pikku siskot saivat tulla Main luo, ja Eugen oli siellä, vapisten ilosta ja ihmetyksestä, kun näki lemmikkinsä jälleen virkoavan elämään. Ainoa, joka ei antanut pettää itseään, oli Dora. Kun Eugen oli sanonut hyvästi Maille ja aikoi lähteä työhönsä, juoksi Dora hänen jälkeensä ja pyysi: "Eugen, älä mene, tule Main luo!"
Hänen katseensa oli kainon hellä ja säteilevä; Eugenin katse oli synkkä, ja hän vastasi matalalla äänellä: "Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa... Main tulee antaa anteeksi ... sinulle ... minulle ... meille molemmille." "Main tähden Main tähden saamme kaikki anteeksi, ja kaikki on tuleva toiseksi.
Dora meni hiljaa hänen luokseen, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja kuiskasi: "Eugen, tahdotko Main tähden antaa anteeksi, mitä on tapahtunut, tahdotko antaa anteeksi, että olen ollut niin huolimaton ja epäluotettava ja... Tahdotko antaa anteeksi minulle kaikki lupaan tästälähin tulla toiseksi, paremmaksi ihmiseksi."
Main toinen käsi oli silloin hänen kaulassaan, mutta tyttönen ei painautunut häntä vasten kuten hänen tapansa oli, hän tuijotti suoraan eteensä kuin olisi hän miettinyt selittämätöntä arvoitusta.
Päivä olikin kulunut niille main, ettei enää ollut toivoa ostomiesten lisääntymisestä. Salaviinankauppias-poikakin oli jo joutunut takapihan nurkkavierille seisoksimaan. Takin povitaskussa istui "musta kissa", eikä poika sitä nostanutkaan vilustumaan, kallisti vaan kannattomaan pikariin ja suutaan sivellen sieltä miehiä lähti ja toisia taas tuli.
Pikku siskot eivät tahtoneet leikkiä, he kulkivat päät painuksissa kuin nuutuneet kukkaset, he tahtoivat kiivetä äidin syliin ja itkeä ja rukoilla Jumalaa, että hän pian tekisi Main terveeksi. Ja jos joku heistä sattui hiukan naurahtamaan, kuiskasi toinen heti varoittaen: "hiljaa, hiljaa, älä naura, pikku Mai on niin sairas." Mutta eräänä aamuna näytti Maissa äkkiä tapahtuvan muutos.
"Niin", sanoi tohtori, "se on hyvin vaarallista." Ja hän puristi jälleen Eugenin kättä ja kääntyi sitten kiireesti pois. Eugen seurasi häntä etehiseen. Hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt sanoa jotain mutta mitä? Kysyä, kadottaisiko hän Main? ... kuolisiko hän pian? ... eikö koko maailmassa löytyisi mitään keinoa ... mitään...
"Silloin ei isän pikku Mai tahdo elää enää!" huudahti hän, kietoen kätensä Eugenin kaulaan ja tukahduttaen nyyhkytyksen. "Rakas pikku lapseni!" Eugen painoi Main rintaansa vasten, suuteli häntä ja kuiskaili hänelle helliä, lohduttavia sanoja. "
Huolimatta Eugenin hartaalla mielellä lausumasta toivomuksesta, että kestäisi kauan ennenkuin lapsensynnyttäjän valitushuudot jälleen kaikuisivat hänen huoneissaan, tapahtui hänen ja Doran avioliiton alkuaikoina että perhe melkein joka vuosi lisääntyi, kunnes suuressa, ilmavassa lastenkamarissa uudessa huoneustossa, jonne he muuttivat Main syntymisen jälkeen neljän pienen tytön sängyt seisoivat rinnakkain.
Sinä et tiedä itsekään, että Mai hallitsee koko teidän kotianne. Se ei käy laatuun." "Pitänee koettaa tulla ankarammaksi", vastasi Eugen hymyillen leppoisasti. "Mutta en todellakaan ymmärrä, miten se käy päinsä Main suhteen, ja mistä minun pitää kurittaa häntä hän ei ole niinkuin muut lapset..."
Päivän Sana
Muut Etsivät