Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kun valon tuoja on mailleen mennyt, ojentaa alpin huippu vielä kerran kaulaansa katsoakseen sen jälkeen, sen muistoa säilyttääkseen ja antaakseen siitä osan meille, jotka täällä alhaalla pimeässä istumme. Istun kauan, monet tunnit, lämpimässä yössä vielä sittenkin, kun tuli alppien huipuilla jo on kokonaan sammunut ja yö kattaa kaiken maan.
Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo; Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
Ja ennenkuin päivä mailleen painui, olivat kaikki Panun heimon läsnäolevat miehet, vaimot ja lapset saaneet uudet nimensä, mikä Pietarin, mikä Paavalin, mikä Antreaksen, mikä Matheuksen, mikä Marian, Katariinan, Magdaleenan ... Luukkaan, Johanneksen, Timoteuksen joita eivät kaikkia itsekään saaneet muistiinsa tarttumaan.
Soutajani, mieheksi saapa Pekka poikanen, alkoi jo oudoksua tämmöistä matkan tekoa. Vihdoin sanoi hän: "Ei päivän mentyä mailleen olisi pitänyt viipyä Hiidensaarella; tuskin vaan tänä yönä kotiin pääsemme hukkaan joutumatta." Sitten jatkoi hän: "Hiiden valta siellä yhä vielä on olemassa, päivän laskettua, tuolla korealla saarella. Kerran äitini pienenä tyttönä muiden lasten kanssa oli siellä vaapukassa käynyt. Mitä enemmin ilta lähestyi sitä parempia marjikoita löytyi. Ei aikaakaan, niin päivä meni mailleen.
CATESBY. Jumala hurskait' aikeitanne kaitkoon! HASTINGS. Mut tuota minä kaiken vuotta nauran, Ett' olen niiden kaatumuksen nähnyt, Jotk' ovat parjanneet mua herralleni. Kun neljätoist' on päivää mailleen mennyt, Pois moni täält' on päässyt arvaamattaan. CATESBY. Mut ruma asia, mylord, on kuolla Noin arvaamatta, valmistumatonna. HASTINGS. Oi, julmaa, julmaa!
NARRI. Oh, hän on ollut päissään jo toista tuntia; hänen silmänsä olivat mailleen menossa jo kahdeksan aikaan aamulla. HERRA TOPIAS. Heittiö ja tökerö koko mies! Minua vihoittaa tuollainen humalainen heittiö. OLIVIA. Viekää heidät pois! Kuka se heitä on noin pahasti pidellyt? HERRA ANTREAS. Minä autan teitä, herra Topias; mennään yhdessä haavurin tykö. HERRA TOPIAS. Sinäkö autat?
Aamulla päivän valjettua voimme käydä tunturin laessa tarkastamassa. Se päätös minusta on oikein. No, mitäpä siinä! Aurinko näkyy todellakin painuvan mailleen. Ilta se tulee, kun aletaan lähteä yöpaikkoja laittamaan. Saat sanoa miehille, että neuvot mukaan ja päivällispaikalle yöksi.
March'in kreivissä oli pikaisen, epävakaisen luonteen kaikki hyvät ja pahat puolet. Nytkin hän oli tullut kuninkaalle jäähyväiset sanomaan, aikoen sanoa uskollisuusvalansa irti, niin pian kun olisi mailleen palannut; mutta yhtähyvin tuntui hänestä tämä rikollinen ja vaarallinen päätös samassa vastahakoiselta, miltei mahdottomalta.
Päivä oli jo mennyt mailleen, ja vaikka länteinen taivaan-ranta vielä hohti purppuran punaisena, alkoivat öiset varjot kuitenkin jo laskeutua lakeuksille. Kun mies näin odottamatta sai nähdä vaimonsa tulevan, paheksui hän vähän tämän myöhäistä ulkona oloa ja lausui sen hänelle myöskin muutamilla sanoilla, kun vaimo vielä oli jonkun matkan päässä.
Mutta äkkiä kavahti hän ylös, sillä metsästä, aivan läheltä, kuului outo rapsahdus. Samassa hyppäsikin puiden ja pensaiden välistä, esiin vahva ja verevä nuorukainen, joka iloisesti tyttöä tervehti. Elsa hymyellen vastasi tervehdystä ja hänen siniset silmänsä ilmaisivat tunteita, niin suloisia ja lempeitä, kuin mailleen rientävän auringon viimeiset jäähyväis-säteet.
Päivän Sana
Muut Etsivät