Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
ELISABETH. Mistä tämä kirje? Papalle ja mammalle Maijun käsialaa. PASTORI. Annapas tänne. Minä en ymmärrä. ELISABETH. Mitä siinä on? PASTORI. Lue! ELISABETH. »Anteeksi, voi, antakaa anteeksi! En voinut toisin tehdä, elämä täällä kävi liian tukalaksi. Elkää minua tuomitko kovin ankarasti. Hyvästi, pappa ja mamma. Teidän Maijunne.» PASTORI. Mitä hän tarkoittaa? Mitä hän on tehnyt?
Pian huomasi Margareetta olevansa vakoilemisen ja juonivehkeitten esineenä, ja jos Kaarle olikin pelin hienosti ja älykkäästi laskenut, niin oli hän kuitenkin siinä kohden erehtynyt Maijun suhteen, että Maiju usein suurisuisuutensa kautta kömpelösti käyttäytyi ja toimitti pöllömäisesti hienosti ajatellun tehtävän.
Sunnuntaipäivät vielä olivat heille kaikille hiljaisen riemunpäiviä. Sunnuntaiaamuina tulivat Johanna, Simo ja Maiju vanhuksien luo ja yhdessä sitte lähtivät sanaa kuulemaan. Kirkkotie tosin eroitti heistä Topiaan, Josun ja Maijun, mutta ero ei häirinnyt sielujen sointua. Erotessa ja yhtyessä oltiin iloisia ja ilossa oli hengellistä rikkautta virtanaan.
Kesällä lähtivät Johanna ja vanhempansa Pohjanmaalle ainiaaksi. Maiju seurasi heitä arvelematta sinne tai tänne. Josusta ja Topiaasta erosivat he laivarannassa. "Maiju ja minä tulemme Jouluna häihisi", virkkoi Johanna antaessaan kätensä Topiaalle. "Rautasilla rattailla", lisäsi hän samassa, kuin kyynelvirta syöksähti silmistä, ja lähti Maijun kanssa joutuin laivaan.
Punaisen kirstun pohjalla niitä on monta kappaletta. Tyydyttekö tuomiooni?" "Tyydyn, luen vaikka lehden päivässä... Minulla on sinulle alusvaatteita. Sopiko paita, jonka Helka viimeiseksi lähetti; me pelkäsimme..." "Sopi hyvinkin... Saanko antaa teille valokuvani ja Maijun kuvan?" "Anna hyvä lapsi! Noita käsiä ja jalkoja kuinka ovat pienet... Topi jo tulee. Kuule!
Johannan äiti kääri sill'aikaa vaatteita lapsen ympäri ja lähti Maijun kanssa edellä kotiin. Johannan isä luki rahoja, käski samassa: "Menkää nyt." Tuuli puhalti setelit pöydältä lattialle; setelien sekaan kaatui Johanna. "Minä haen ajurin", lausui isä, "menen samalla lääkärin luo ja vien hänen edellä kotiin." Hän läksi kiireesti.
Ei salaman isku olisi paremmin waikuttanut hämmästystä mökin asukkaisiin, kuin tuo arwaamaton uutinen waikutti. Kaikki tuliwat niin hämille, ettei heillä ollut sanaa suuhun tulewaa, ja Maijun täytyi tukea itseänsä wieressään olewaan wuoteen patsaaseen, ettei hän olisi kumoon horjahtanut.
Hän nosti Maijun syliinsä ja silitteli hänen punakkaa poskeaan sekä kosketti myöskin kädellään keveästi pojankin päätä ja kysyi: »Tahdotteko jäädä lapset minun luokseni, kunnes ukko palaa sodasta?» Poika katsoi Elinan silmiin ja vastasi luottavasti: »Oletteko sitte niin hyvä, että annatte minulle sen leivän, joka minun vielä pitää syödä, ennenkun pääsen ukon luo sotaan?»
Tuommoinen luonto kuin Maijun jahka se antaantuisi oikean palvelukseen. ELISABETH. Mitä? Arveletko sinä Maijun ? PASTORI. Hän voi mennä pitkälle sekä hyvässä että pahassa. Mutta tiedätkös, mitä minä uskon ja toivon? ELISABETH. Nooh? PASTORI. Että Jumala vielä antaa meille hänestä iloa. Moninkertaista iloa. ELISABETH. Kunpa toteutuisi se toivo! Mistä olet muuten siihen päätökseen tullut?
"Onko se tosi, isä, ettette te ole enää siitä pahoillanne, jos minä walitsen itselleni Mökin Maijun awiopuolisokseni?
Päivän Sana
Muut Etsivät