Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Minäkö nöyräksi? Onko vuori nöyrä? Onko myrsky nöyrä? Kysy tulivuorelta, minkätähden laava polttaa kukat sen juurelta? Miksi minä olisin nöyrä? Miksi rukoilisin Jumalaa? Jos Jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten mahdu pähkinänkuoreen, niin pitäköön huolta, että saan sellaisen maailman, jossa viihdyn. En voi sille mitään, Silla, etten ole muiden kaltainen.
Ma, fariseeus, arvioin hänt' yli olkapään: "Jo sekin houkka hiiteen liukui synnyinsäädystään! Vaan miehen miel' ei aivokoppaan mahdu matalaan, ja houkkiahan suurin luku luodaan maailmaan. Osaansa hänkin luotu on, hän siihen sopiikin, ei paremman lie arvoinen", niin silloin päättelin. Vaan Sallimuspa tuumi toisin hänen kohdalleen, ja kuinka kävi! Luontoon nään jo hänen palanneen.
Tuota korskaa herraa Jok' omass' ihrass' ylpeyttään paistaa Ja jonka aatoksiin ei mahdu muu, Kuin mikä häntä itseään vain matkii Ja märehtii näin kunnioisko mies, Jot' enemmän kuin häntä jumaloimme? Tää kolmast' ylevä ja uljas prinssi Niin ei saa nuorta laakeriaan ryöttää, Niin, kuulkaa, arvoaan ei alentaa, Hän, jok' on yhtä kuulu kuin Achilles Hän ett' Achilleen menis luo.
Kustaassa on miehuutta, ja Stralsundissa oleva alkukuva luo aina hiukan heijastusta Lapinmaassa olevaan jäljennökseensä sillä tällä haavaa Kustaa luullakseni on Lapinmaan tienoilla; hänen urotekonsa eivät enää mahdu mihinkään muuhun osaan Eurooppaa. Mutta nähkääs, jos teidän taipumuksenne on mahdollinen ja ymmärrettävä, niin on hänen sitä mahdottomampi ja käsittämättömämpi.
Hyvin tiedän, veli, Ett' ei sun liinaas kyyneleeni mahdu: Mies-parka, omillas sen kastelit. LUCIUS. Lavinia rakas, poskesi ma kuivaan. TITUS. Kas, Marcus, kas! Ma merkkins' ymmärrän. Jos kieltä hällä, sanoisi hän nyt Sen veljellensä, minkä minä sulle: Tuo liina, märkä veljen kyynelistä, Ei avuks ole siskon poskille. Oo, tätä surun yksimielisyyttä!
Ei mahdu tänne enää mitään. Sinä kiltti Liisi, joko sait ne kaikki laitetuksi? Hyvä on, loput panemme kantoremmiin. Ooh, kun tästä nyt jaksaisi ylös. Tiedätkös, meidän täytyy vähän virkistää itseämme. Sinä jäät tänne syömään päivällistä minun kanssani ei, elä ollenkaan väitä vastaan lähetämme sanan kotiisi. Ja sitten kun olemme syöneet, lähdet sinä saattamaan minua laivaan.
Oi herra, kosta vääryydet, jotka olen saanut kärsiä, ja minä toimitan käsiisi apostoli Pietarin, Linuksen, Cletuksen, Glaucuksen, Crispuksen, vanhimmat, Lygian ja Ursuksen, minä osoitan teille satoja ja tuhansia kristittyjä, osoitan teille rukoushuoneet ja hautausmaat. Heitä on niin paljon, etteivät he mahdu kaikkiin teidän vankiloihinne!... Ilman minua ette heitä löytäisi.
Ihmisen sydämeen kahta intohimoa ei mahdu yhtä aikaa. Muuanna iltana kun vanha Hafiz tuli sisarelleen avuksi ja ponnisti kaikkea kaunopuheisuuttansa saadakseen tuon hillittömän varsan ottamaan suitset suuhunsa, kuultiin pyssynlaukauksia etäältä. Se oli merkki että karavaani läheni.
Hän ei turhan tähden hievahtanut huoneestaan eikä sohvaltaan, sanomalehden alta. Ja sen hän teki oikein, sillä eihän nykymaailmassa kaikki mahdu reuhaamaan. Vuosia takaperin oli sama tyyneys ollut muutaman länsisuomalaisen nuorukaisen kaunistuksena, karvarin pojan, jota oli aiottu isänsä ammattiin.
Liioin, Maa, sinua lemmin, kumpujasi, kutrejasi, vaan on pakko nyt paeta, meidän mennä toisistamme. Illan viimeisen ilotan varjoja vaellus-elon, kerran viimeisen valotan laaksoja inehmonlasten, heitän heille hellettäni, paistan päivänpaahdettani talven vastaisen varalle, valkeaksi yön ikuisen. Etkö usko, Maa, minua? Eikö mahdu mielehesi, että en tule takaisin, poistun nyt palajamatta?
Päivän Sana
Muut Etsivät