United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta kyllä se talonpojalla aina raha on tiukemmassa, kuin herroilla, jotka aina ovat raha kourassa". "Ei ole hätää talonpojallakaan", sanoi iloisesti Kuuselan nuori isäntä. "kyllä raha erkanee yhtä hyvin maanmiehen kuin herrankin kouraan, kun vaan on jotain rahan alaista tavaraa. Herralla on oppinsa, mutta meillä on maantuotteita.
Jokainen rikka ja tahra, mikä maanmiehen likaisessa työssä sattui takertumaan hänen nuttuihinsa, oli hänen mielestänsä koko häpeäpilkku ja huolellisesti koki hän sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla poistaa.
Hän oli varakkaan talonpojan poika Valkolan talosta Iisalmen pitäjän Pielaveden kylästä. Pojalla ei ensinkään ollut halua maanmiehen töihin. Eräänä päivänä sanoi siis isällensä "tahtovansa tulla herraksi". Hän oli silloin 16 vuotinen nuorukainen, suora, pitkä ja hoikka, nenä korkea, vilkkaat siniset silmät, otsa sileä ja terveyden ruusut iloisilla kasvoilla.
Ainoastaan meren luodoilla ja rantamailla asuvilla, joilla ei ole tilaa maata viljellä ja karjoja pitää, on kalanpyynti luonnollinen työ, ja heiltä pitäisi maanmiehen enimmän kalantarpeensa maanviljalla hankkia, niin olisi kummallekin toisen hyvyys hyödyksi. Ja miksi ei sopisi hänen itsensäkin, ehkä vaan aikalomasta, kaloja järvistänsä pyytää.
Kuinka luteerilaiset ovat saaneet venäläiset niin pelkäämään, kuvaa seuraava kertomus. Annan erään karkoitetun maanmiehen, joka asuu venäläisessä kylässä 60-70 virstan päässä siirtolasta, kertoa.
Sittekun noin tunnin ajan olin yhä kulkenut eteenpäin, kohtasin minä maanmiehen, jonka kanssa oitis rupesin puhelemaan, ja kysyin häneltä pitkäkö matka minulla vielä oli kuljettavana ehtiäkseni Maskattioon eli filosoofien maahan. Hän vastasi: "Olisit mieluummin kysynyt paljonko sinulla vielä on jäljellä sitä maata kuljettavana, sillä nyt olet jotenkin keskellä maata."
Niin vahva mull' on varus kunnossani, Ett' ohi käy ne niin kuin tuulen henki, Jost' en ma huoli. Rahasumman sulta Ma pyysin; kielsit sen. En kultaa minä Voi halvoin keinoin laittaa. Kautta taivaan! Sydämen' ennen rahoiks lyön ja valan Vereni drakmoiksi, kuin petoksella Maanmiehen känsäisestä kourast' äyrin Katalan kiskon. Sanan sulle laitoin Ja kultaa pyysin joukoilleni palkaks'; Sen kielsit.
Ensimmäisestä numerosta alkain muistan Suomettaren, vaan se oli mielestämme niin jokapäiväistä ja joutavaa. Ketä esim. hyödyttää nuot oman maan asiat ja paikkakunnalliset kuulumiset? Nehän ovat muka aivan tarpeettomia. Ja riita- ja väittelökirjoitukset, ketä ne hyödyttävät? Toisellaisia asioita Maanmiehen Ystävä juttelee, arvostelimme me, niin »viisaat» miehetkin.
Kilpa-ajoiss', olen kuullut, On ratsun juoksu joudumpi, kuin hiekan On tiimalasissa. Mut tää on höpsää. Kamarirouvan täytyy sairaaks tulla Ja pyytää kotiin. Ratsupuku oiti Minulle moinen hanki, jota käyttää Maanmiehen vaimo. PISANIO. Aatelkaahan, rouva! IMOGEN. Eteeni näen vain, en tänne, tuonne, En mitä seuraa, kaikki se on usvaa, Sen läpi en voi nähdä. Mene joutuun! Niin tee, kuin käskin.
Näen sen ulottuvan kauas, niin kauas kuin silmä kantaa, eikä enää niin ahtaasti rajoittuvan kuin vankilan pienestä ikkunasta katsoessani. Minä näen vapaan maan, jossa ahkeran maanmiehen aatra kyntää vakoja, näen nuoret laihot, jotka levittävät vihannat vaipat vainioille.