Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Katsos minun lautastain!; Katso kuvaa tuota tuossa, Siin' on pelkkä tuhre vain!» »Mutta kulmassapa pää on, Oi, kuin kaunis, verraton! Sit et ole tehnyt sinä, Sulle se on mahdoton!» »Märjät mun on pensselini!» Huusi kolmas innoissaan; »Tää ei ole ensi aamu, Jolloin mointa huomataan!» Suuret sydänyön on kummat, Paljon ihmeitä se luo! »Uskot kai, kuin neeker'orja, Ett' on Zombin työtä tuo;
MEFISTOFELES. Vait, vanha lekkeri! SIEBEL. Huuti! Tuo lurjus meitä vielä haukkuu! BRANDER. Vaan kohta tässä selkään paukkuu! Ma palan! SlEBEL. Velho pirullinen! Lyö päälle! mies on pannahinen! Sana harhat tuo, Toiset paikat, mielet luo, Tuo on tää ja tää on tuo! ALTMAYER. Miss' oon ma? seutu herttainen! FROSCH. Ja viinamäet! SIEBEL. Mun sataa marjat kätehen!
Siellä oli hupaisa syödä marjamaitoa, johon tarpeeseen piiat hyvin usein heinäntekoaikana miesten maatessa kävivät marjat poimimassa ja emäntä laittoi Anna Liisan viemään maitoa kupilla. Herttaista oli siellä painautua vuoteelle ja kuunnella sateen sattuessa, miten vesipisarat ramisuttivat aitan kattoa ja räystäästä juosta lipakoittelivat nurmiselle kentälle.
Setä pysähtyi väliin puhelemaan vanhimpain kanssa. "Kuuleppas, André isä", sanoi hän, "ovatko rypäleet oikein kypsiä, ja tuleeko viini tänä vuonna hyvää?" Työmiehet ojensivat esille paljaat käsivartensa ja näyttivät raskaita, nokimustia rypäleitä, joiden täyteläiset marjat näyttivät kuin olisivat ne pakahtumaisillaan nesteistään.
Mutta kaikki muut halusivat nähdä, oliko jumalanmarjat ennallaan. Kilvan juoksivat kivelle Ullan rientäessä edelleen. Ulla, Ulla! huudettiin joukolla. Ulla ihan vavahti. Jumala on syönyt marjat! Oikein helpottavalle tuntui Ullasta. Oli turhaa pelännyt! Miten ei ollut huomannut sitä, että tytöt luulevatkin Jumalan syöneen!
Pilven laittoi Pietarista, Hyvän kuuron sen korian Suomenmaallen surkiallen, Josta kaste kaunihisti, Armopisarat aleni Kuivuneillen kukkasillen, Virvoitti viinamäkensä, Että Herrallen he'elmän Istutukset tuottaisivat, Mantelpuissa marjat oisi.
Puotien akkunoissa rautatammen oksat ja marjat rapisivat lamppujen kuumuudesta, ja näistä lähtevä valo punasi ohitse kulkevien vaaleat kasvot. Linnun- ja kryytikauppiaitten toimet kävivät iloiseksi leikiksi, loistavaksi juhlanäytökseksi, jotta oli melkein mahdoton uskoa, että tässä vallitsi niin ikävät peri-ajakukset, kuin osto ja myynti.
Syksyllä, kun korallipunaiset marjat kasvoivat niihin, ikäänkuin pujotetut lasihelmet tummanvihreille oksille, olivat ne yhtä kauniin ja juhlallisen näköisiä kuin raudustammi ja muurivihreä, joilla vanha kirkko Kondoverissa jouluna oli koristettu. Tämä oli kartanon edustalla oleva puutarha.
Kas, mun pääni sairas on, on sairas lapsikulta; lapsi tahtoo levähtää ja levon saa se sulta. Sull' on sydän valkea ja sull' on käsi pieni. Mull' on mieli mustempi ja kova korpitieni. Korvessa on suuret puut ja korvessa on marjat, korvessa käy kontiot ja köyhän kotikarjat. Ilot vienot vihannoivat suurten huolten alla, valkopilvet vaeltavat suven taivahalla.
Muistellessain kuinka ennen Kesä-aamuin ihastuin, Kuullessani kyntörastaan Lauluja, kuin riemastuin! En voi olla kaipaamatta Kesä-aamuin lauluja; Nyt on linnut laulamatta. Kesät on niin kolkkoja. Oisivatko muuttunehet Suomen kesät syksyiksi, Joiss' ei enää linnut laula, Marjat kypsy kypsiksi? Laulaa linnut kerran vielä, Kun on aamu isänmaan. Kansa kun on noussut siellä Suomen sydänmailla vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät