United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
Hänellä on sen lisäksi ikääkin tarpeeksi, ja jos ei hän kaupungista hankkisi itsellensä niin näppärät liivit, suitsaisi nähdä hänen korkean selkänsä". Ravintolan tytär puri huuliansa: tuohan oli sinulta tyhmästi sanottu; koska hän tutkii Amandasta, on hän mieltynyt Berthaan. Niin se onkin. Ajatuksiansa kooten lisäsi hän sentähden: "Mutta Bertha, se on lystikäs "
»Hyvin vain. Me tässä mamman kanssa rupattelemme kuutamossa; vaikka en minä ole suutani avannut, vaan mamma on puhetta pitänyt», tuumi Nikkilä hilpeästi. »Mitä se isä sanoo?» emäntä kysäsi. »Niin että toimita mamma vieraalle tuoli.» »Mamma!» nauroi emäntä. »Jo se on tuo isävaari lystikäs», nauroi hän tuolia etsiessään. Viion leski istuutui, mutta jäi sanattomaksi.
Nimeni on Heiskanen. Loviisa. Hän on vähän lystikäs, hän kun on sorakielinen. Ja sitä ei minun vaimoni ole vähääkään. Loviisa. Muutoin hän on oikein hyvä poika. Heiskanen. Vai kuinka, pikku mamseli? Maiju. Kuules vaan tuota! Henrikson. Kyllä meillä tulee olemaan hauska muutamia päiviä. Loviisa. Ah, niin! Heinonen. Emme välitä vähääkään toisista huvimatkailijoista.
Kaikkein enin (melkein yhtä paljon kuin Vasilista) piti Kerttu sentään eräästä aivan nuoresta luutnantista, joka hyvin harvoin pääsi heillä käymään ja silloinkin useimmiten valepuvussa ja myöhään illalla, sillä hän oli tykkiväenluutnantti Viaporista. Kuitenkin hän aina sisälle tultuansa riisui pitkän sivilipalttoonsa ja istui luutnantinpuvussa heillä. Ei hän ollut mikään niin erittäin kaunis, mutta innokas ja samalla niin ilonen ja lystikäs, että aina ja kaikissa asioissa puhui niinkuin olisi vaan pilaa laskenut, vaikka kysymys olisi ollut kuinka vaarallisesta tehtävästä tahansa. Semmoisista Kerttu piti. Ja sen päälliseksi taisi ruotsia, joten Kerttu sai hänen kauttansa selvän kaikesta mistä vaan halusi tietää. Kun Kerttu puhui paljon tästä ihastuksestaan, rupesivat muut sanomaan luutnanttia »Ihastukseksi». Niin että lapsetkin, kun ikkunasta näkivät hänen tulevan, huusivat:
Siinä on liikaakin, mutta minä tuon loput takasin. Ei ole tarpeen! Kiitoksia, hyvä herra luutnantti. Ei sinun tarvitse näin kahden kesken ollessamme minua herraksi nimittää, sano vaan Kalleksi tahi jotain sellaista. Voi, kuinka lystikäs te olette. Kalleksiko minä Niin, mutta minä tahdon ensin palkan lahjasta, ennenkuin sen saat. Palkanko? Yhden suukkosen. Ohhoh! Onko se muka liian paljon.
Nuori kauppias deklamoi "Ratsastuksen Asgaardiin," heitteli palloja ja oli hirmuisen lystikäs, ja leskirouva istui koko illan ja tutki silkkihamettansa eri valoissa nähdäksensä oliko siihen tullut pilkkuja.
Kerran asui yksinäisessä kammiossa Alhambrassa pieni lystikäs veitikka, nimeltä Lope Sanchez, joka teki työtä puutarhoissa ja oli iloinen ja vilkas kuin heinäsirkka ja lauleli päiväkaudet.
Lystikäs palvelija oli nauttinut hieman liikaa ja luuli arvattavasti puun luona seisovaa äänetöntä miestä joksikin ylhäisten vieraiden palvelijaksi, joka puolestaan oli saanut liian vähän kestitystä. Hän katsoi kai sentähden linnan kunnian vaativan, että hän nyt esiintyi isäntänä.
He olivat hyvin iloisella tuulella eivätkä tuskin uskaltaneet katsoakaan toisiinsa ... hänellä oli isä, jonka nimi oli Perpetuum, joka oli ollut kadettina, joka antoi kylpyä lehmille!... Heidän isänsä saattoi olla hirveän lystikäs, kun oli vieraita! "Ei hetkeäkään tarvitse epäillä, ettei hänellä ollut syviä tuumia... Mutta hän oli niin kumman itsepäinen, näettekös!