Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mikä täällä huutaa? Ketä täällä vielä on? Sun sumperi! Kapteeni Junkka! Siitäpä on aikaa, kun minä teitä olen nähnyt. Onpa lysti, että vielä kerran elämässäni pääsin puheille oikean miehen kanssa. Nyt se puhe sujuukin. Ja saan kuulla oikeita Itä-Intian uutisia ja asioita. Se mies se sitten reissaa. Mutta eipä vain löydä toista puoliskoaan. Eikö siellä Itä-Intiassakaan ollut sopivan värisiä naisia?
Tässä tulee meille lysti ja muutamille pitkä nokka", sanoi Kirri ja hän näytti nykyään hyvin miettiväisen näköiseltä. "Mikä on tarkoituksesi?" kysyi Katru.
Mantilta hykähti lysti nauru, pyörähti pois äidin luota ja pyörähtäessään lystikkäästi virkkoi: »Ne onkin koko pillit.» Sen sanottuaan riisui hänkin päällysvaatteet päältään, pani ne nauloihin ja kepsasteli kuni kotonaan.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Vakavampi maisin matka, vakavampi, vaikeampi, vielä muuten mutkaisempi. Lysti on venon vesillä, purren juosta jolkutella, ve'et väljät välkytellä, selät selvät seurustella: tuuli purtta tuuittavi, aalto laivoa ajavi, länsituuli läikyttävi, etelä e'elle viepi. Vaan kuitenki kaikitenki, kun et mieline merisin, niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme!
"Kyllä he tulevat, se on vissi se. He ovat hyvät tulemaan, kun vaan vähäkään viljaa saavat, varsinkin kun he luulevat heitä tarvittavan Martin naimisasioissa. He ovat kutsutut vaan tänne käymään ja silti eivät he tiedä koko tästä asiasta mitään, ja sentähden tulee meille tässä vähän lysti.
Henrik oli olevinaan myöskin ihan luonnollinen ja heillä oli hyvin lysti. Mutta koko ajan tuntui Henrikistä, että neiti Hanna ei ole vielä päässyt puhumaan siitä, mistä oli tahtonut. He soutivat jotenkin pitkälle. Lahti kärkeytyi pieneen niemeen, jonka päässä oli matala, ainoastaan pari korttelia ylempänä vedenpintaa oleva kallio, joka tyynen aikana oli kuivanut vaaleaksi.
Silloin näki tähti taivas Kumman näön törmässä, Lumipallo tietä raivas, Henki asui sisässä. Kuurassa mun oli tukka, Iljangolla vaattehet, Tuskin kuivin poika-rukka, Mäkeen pyrki aattehet. Lysti mäen rintehessä Oli kilpaa hyppiä, Uimisaikaa oottaessa, Rapakoissa räiskiä. Ja kesän tullen, vetten rannat Päiväkaudet asuikin, Askeleet kuin meren sannat, Jälkeheni jättelin.
Hänen äänensä oli nyt aivan toisenlainen kuin ne pehmeät supatukset, joilla hän puhui karjalle; mutta oravat tuntuivat sen hyväksyvän. Ennenkuin tyttö oli raivauksella ollut viikkoakaan, näytti koko oravaperhe pitävän häntä heikäläisenään, siepaten leipää hänen pienistä ruskeista sormistaan ja juosten hametta pitkin hänen olalleen, milloin tämä lysti sattui päähän juolahtamaan.
Mutta pitelee päätänsä. Jaa ... rumilla ilmoilla voisin olla Krokelbyssä, vastaa Sakris. Ja mikä on raha? Kunhan kehittyneempi ihminen tulee maailmassa toimeen! Minä: raha on turhuus... Ja kuulkaas: minulla on ollut täällä niin lysti olla! Minulla on ollut täällä niin lysti... Yhtäkkiä huudahtaa Sakris: Niin lysti ... kuin olisin teidän ottopoika! Ja tädinkin ottopoika! Ottopoika? ällistyy Mikko.
Käykäämme sitten itsiämme varustamaan. Esko viipyy vielä riitaretkellänsä. Onpa lysti nähdä millä muodolla hän sieltä palaa. Eroisinpa koko miehestä, jos ei matkakassa meitä yhteenliittäisi. Mutta päivä päivältä se vähenee, sillä enpä juuri kovin sitä säästele, ja koska se kerran on tyhjennetty, silloin katoo Mikko Vilkastus. ESKO. Mikko, katsos näin olen minä nyt revitty!
Päivän Sana
Muut Etsivät