Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
»No päivää, Erkki», puheli ruustinna ystävällisesti. »Nythän sinusta on tullut herra lyseolainen. Aiot pian lähteä ja jättää Eevin tänne yksin. Hän on jo monet itkut itkenyt sen johdosta.» Erkki hypisteli lakkiansa eikä tiennyt, mitä oikeastaan olisi pitänyt vastata, kun ovi avautui ja samassa Eevi astui sisään. Niiattuaan tohtorinnalle kääntyi hän kohta iloisesti Erkkiin. »Päivää!
Moni lyseolainen oli pakahtua rakkaudesta häneen, sen kyllä tiesimme, vaan ei heistä kukaan saanut pienintäkään suosion merkkiä. Eivätkä he liioin rohjenneet lähestyä, kaukaa vaan ihailivat ja tuskinpa otti Agnes heidän tunteitaan ollenkaan huomioon. Rakastuukohan Agnes milloinkaan? tuumailimme useasti keskenämme. Ja kehen? Kuka on se onnellinen?
Viimeisenä vieraana-miehenä huudettiin sisään "entinen lyseolainen" Anian Kokka.
Saattoivat nyt hyvällä omallatunnolla levähtää ja katsella järveä ja saaria ympärillään. Askeleita kuului takana; kalliolla ylempänä seisoi Lavonius, nuori etevä lyseolainen kahdeksannelta luokalta. Edla pisti kirjan sadenuttunsa alle piiloon. Mitäkö täällä tekivät? Ei juuri mitään, ilman vaan istuivat, kun oli kaunis ilma. Hän tuli alas heidän luokseen ja heittäytyi maahan kyljelleen.
Tämä hymähti yhtä ystävällisesti kuin Lyydiakin ja tervehti vierasta, ja kun Nehljudof oli istunut hänen paikalleen, otti itselleen tuolin ikkunan luota ja istui toisten viereen. Toisesta ovesta ilmestyi vielä valkoverinen lyseolainen, noin 16 vuotias ja sanomatta mitään istui ikkunalaudalle. Vera Jefremovna on tätin hyvä ystävä, mutta minä tuskin tunnen häntä, sanoi Lyydia.
Hän ehdotteli Maslovalle, että tämä rupeisi pesijättäreksi hänelle. Mutta nähtyään, kuinka raskaassa työssä pesijättäret tätin luona elivät, Maslova epäili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren paikkoja. Tämmöinen paikka vihdoin löytyi erään rouvan luona, joka asui kahden lyseossa käyvän poikansa kanssa. Viikon kuluttua hänen tulonsa jälkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa.
»Aika koketti, tuo pikkuinen neiti», kuiskasi Nymark hiljaa Almalle. »Mikä hänen nimensä on?» »Wahlberg, luulemma. Kaikkien lyseolaisten yhteinen lemmikki.» »Kaikkien yhteinen?» »Sillä ijällä enimmiten rakastutaan yhteen ja samaan. Myöhemmällä vasta valitsee kukin omansa. »Onko tuo paroni joku lyseolainen?» »Luultavasti.» »Mutta ei neiti Wahlberg minusta niinkään hullusti näyttele.»
Lopuksi tuli nuttu, jonka olisin tahtonut auki jättää, mutta jonka äiti lukitsi kiinni sen suurilla luunapeilla, joita eivät silloiset sormivoimani kyenneet auki saamaan oi, jospa olisivat vastaisten nuttujeni napit olleet yhtä tukevaa tekoa! Ja niin on nyt »lyseolainen» valmis; Hän seisoo siinä kuin ritari haarniskassa, melkein voisi heittäytyä kankeitten varustuksiensa varaan.
Kun tultiin sisälle, nähtiin salissa jo moniaita vieraita ja nimismiehen poika Herpertti, joka oli kotona käymässä pääsiäisluvalla, koska sinä vuonna pääsiäinen oli niin varhain kuin olla voi. Hän oli lyseolainen, viidennellä luokalla. Tyttäret Josefina, Selma, Emma ja Martta seisoivat myös salissa, odotellen tuttaviaan isänsä nimipäiville. Vieraita saapui ehtimiseen.
Lainkuuliaisuus, kansankirkko, perustuslakien pyhyys ! Jos semmoisen pyhyyden viereen asettui, kun hän tuli salkku kainalossa senatista tai muusta virastosta kävelläkseen puolituntia Esplanaadilla, ja jos koetti kääntää puhetta vallankumoukseen tai esimerkiksi sanoi: prostitutsioni on hävitettävä! niin se kohta alkoi pitää ihmistä tois-arvoisena olentona, ainakin peräti kuolleena kaikelle, mikä kuului totiseen valtiolliseen maailmaan, ja katsella aivankuin hänen vieressään olisi kulkenut kuudentoista ikäinen lyseolainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät