Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. elokuuta 2024
Lähinnä Jumalaa, huudahti Vanloo, olen velvollinen kiittämään teitä omaisteni pelastumisesta. Ah, sanoi Inkeri, hän on ollut se hyvä enkeli, jonka Jumala lähetti lohduttamaan meitä hätämme ollessa suurimmillaan. Hän kävi joka päivä luonamme vankilassa ja vahvisti sieluani, kun olin joutumaisillani epätoivoon. Hän ja Aadolf-herra, joka meidän tähtemme on niin onneton! lausui Elli.
"Suokaa anteeksi herra Henderson", lausuin minä, "mutta kun teitä aina on kodissani kohdeltu uskollisena ja arvossa pidettynä ystävänä, tuntuu vähän omituiselta, että te viime aikoina käytte meidän luonamme aivan kuin outo muukalainen." "Te teette väärin, kun moititte minua noin, neiti van Arsdel", sanoi hän innokkaasti.
Silloin oli rakkaus myrkytetty, ja se sulo ja hurskaus, jonka syttynyt rakkauden liekki antaa ihmiselle, oli hänessä pakolainen, väliin ivaileva, väliin itkevä hänen sielunsa autuutonta tilaa. Emmehän voi estää lintuja lentämästä päämme ylitse, vaan hyvin kyllä pysähtymästä luoksemme ja pesimästä luonamme. Emännän tauti oli kovinta laatua. Kauan oli hän elämän ja kuoleman vaiheilla.
Isäni oli ollut herra Martinezille suurena apuna pelastus-ja korjaustöissä ja pyysi häntä nyt pohjoismaalaisella vieraanvaraisuudella asumaan meidän luonamme. Vaikka emme erittäin sujuvasti voineet puhua toistemme kanssa, vieraat kun ymmärsivät vain muutamia norjalaisia sanoja ja sentähden käyttivät tulkkia, huomasimme kuitenkin pian, että he molemmat olivat erittäin hyvänsävyisiä ihmisiä.
Mestari Coquenard ei pitkittänyt sukututkimuksiansa kauvemmaksi; hän tyytyi vaan siihen että, siirtäen levottoman silmäyksensä kaapista Porthokseen, lausui: Meidän serkkumme suopi kai meille ennen maalle palaamistansa kunnian syödä kerran päivällistä luonamme, vai kuinka, vaimoni?
Voi, kuinka onnellinen minä olen!" "Niin olen minäkin!" arvelin minä. "Ja minä myöskin!" lausui punehtuva ja hymyilevä Sofia. "Me olemme kaikki niin onnelliset, kuin mahdollista!" sanoi Traddles. "Tytötkin ovat onnelliset. Voi sentään, minä totta puhuen olin kokonaan unhottaa heidät!" "Unhottaa?" kysyin minä. "Tytöt", vastasi Traddles. "Sofian sisaret. He ovat meidän luonamme.
»Se lienee ollut kaunista», poika sanoi, »mutta vieläkö Hän nytkin seuraa elämäämme? Tietääkö Hän, että asumme tässä erämaassa, ja näemmekö Hänet kerran taivaassa?» »Näemme kyllä», äiti vastasi. »Hän näkee meidät kaikkialla ja on luonamme, missä tahansa lienemmekin. Hän rakastaa meitä ja luo hyviä ajatuksia mieleemme ja auttaa meitä tulemaan hyviksi ja pääsemään vihdoin taivaaseen.
Sanoin hänelle, ett'ei häntä vastaan mitäkään pahaa ollut aikeissa; olihan vaan tarkoituksemme pitää hän luonamme, kunnes sota olisi päättynyt, eikä hänen tullut ensinkään turvallisuudestaan olla peloissansa. Poskensa kävivät tummiksi tätä kuullessaan ja rohkeasti hän sanoi: "onko Bube vaimo taikka lapsi, koska noin halveksien häntä kohtelette?"
Huvittele nyt serkkujesi kanssa miten parhaiten saatat; silloin tulet pian, toivon minä, yhtä ahvettuneeksi kuin Meeri ja tunnet itsesi oikein kodistuneeksi luonamme. Kiitoksia, eno hyvä, sen kyllä uskon... Nyt Meeri minua huutaa... Ja poissa oli tyttö. Arki-elämää. Missä olet, serkkuseni? Noh, hyvä että sain sinut käsiini, tule nyt kaikella muotoa!
Vaikkapa hän ei vielä ole ollut vallan kahtakaan kuukautta luonamme, ihmettelemme jo, miten me koskaan voimme tulla toimeen ilman häntä!" Kun Ambrose kerran oli ruvennut puhumaan Naomi Colebrook'ista, puhui hän lakkaamatta hänestä. Ei tarvinnut olla kovin teräväsilmäinen voidakseen huomata, minkä vaikutuksen amerikalainen serkku oli tehnyt häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät