Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
En voinut enää surra, tiesinhän että pikku "valkotukallani" oli siellä paljoa parempi olla kuin meidän luonamme; hän viettää nyt joulua Jumalan valtakunnassa; uurastakaamme mekin sitä, että viimmeisen hetkemme tultua saisimme viettää ijäistä joulua hänen kanssaan tuolla ylhäällä.
Vaan milloin, milloin teidät näemme luonamme? RISTIRITARI. Jo piankin, jos saan. NATHAN. Jos tahdotte. RISTIRITARI. Siis tänään jo. NATHAN. Ja nimenne? mun täytyy pyytää. RISTIRITARI. Oli on Kurt von Stauffen. Kurt. NATHAN. von Stauffen? Stauffen? RISTIRITARI. Miks ihmetyttää noin se ? NATHAN. Sukuanne lie ollut muitakin. RISTIRITARI. Oh, on! Jo moni sukumme jäsen tääll' on maatunut.
Orpana Ewelynille on langennut melkoiset tavarat, jotka hän isän-äitinsä testamentin mukaan isänsä kuoltua saa yksin hallitaksensa. Hän on ilmoittanut meille aikomuksensa, jollei mikään estäisi, äitinsä kanssa käydä meidän luonamme. Heikkouden tilassaan täti Beauchamp alati puhuu siitä lupauksesta, jonka hän sanoo "sisar Trevylyanin" antaneen hänelle, että hän tarvetilassa tulisi häntä hoitamaan. Kun äitini kuitenkin nyt on mahdoton heittää kotimme, katsotaan kaikilla matkan vaikeuksillakin tädin terveydelle parhaaksi, että hän heittää Lontoon ja joksikin ajaksi muuttaa maille meidän luoksemme.
»Katsokaas, Mr Balfour», vastasi Alan, »kaikesta siitä mitä olen kuullut, päätin tässä olevan kaksi mahdollisuutta: joko te pidätte Davidista ja suostutte maksamaan saadaksenne hänet takaisin, taikka oli teillä painavia syitä päästä hänestä erillenne ja maksaa meille siitä, että pidämme hänet luonamme.
Olenhan minä rikas. Loviisa. Hän juopottelee. Heinonen. Punssia ainoastaan ... ei mitään muuta! Loviisa. Hänellä on naistuttavuuksia. Heinonen. Ei yhtään senjälkeen, kuin hän kävi luonamme maalla ja rakastui Karoliinaan. Loviisa. Kukapa sitä tietää. Heinonen. Minä tiedän sen. Loviisa. Siitä hän ei puhu. Heinonen. Puhuu, sanon minä! Loviisa. Eikä puhu, sanon minä! Heinonen.
Sir Henry ja tohtori Mortimer olivat Lontoossa, lähdössä sille pitkälle matkalle, jonka tarkoituksena oli saattaa edellisen vaivautunut hermosto entiselleen. He olivat iltapäivällä käyneet luonamme, ja tämä keskusteluaine oli senvuoksi itsestään tarjolla.
"Hän saa olla koko joulun pyhät luonamme ja milloin hän vaan tahtoo. Jumala auttaa minua suorittamaan syyni pojan suhteen". Pikku Aloisa suuteli häntä iloisella kiitollisuudella, hyppäsi alas hänen polveltansa oven luona istuvan koiran luo. "Tänään tahdon oikein hyvästi kestittää Patrasia", huusi hän lapsellisella huolettomuudella.
"Toivon, ett'et anna tämän lyhyen kohtauksen riistää minulta iloa nähdä sinut kotona luonamme", vastasi Robert ystävällisesti, "vaimoni varmaankin tulee iloiseksi saadessaan tutustua sinuun." "Tuhansia kiitoksia, sitä en suinkaan tule laimin lyömään! Muistan vaimosi pikku tyttönä, hän oli kovin viehättävä ... tulee hyvin hauskaksi nähdä hänet jälleen.
Oli hyvin luultavaa, että hän alkaisi epäillä meitä, jotka koko päivän vietimme metsikössä voimatta ilmoittaa mitään syytä siihen. Luonamme ollessaan hän kiusasi koko ajan meitä tunkeilevilla kysymyksillään, ja hänen mentyään odotimme kärsimättöminä hetkeä, jolloin mekin saisimme lähteä, sillä hän ei suinkaan ollut vaiteliainta laatua.
Päivän Sana
Muut Etsivät