Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Se koskee sydämmehen, ja täytyypä ihmisen kiittää kaiken hyvän Luojaa, joka on hänelle valmistanut niin ihanan asunnon maan päällä.
Mutta molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että vissien rajojen toiselle puolelle ihmisen tietämiskyky ei ulotu. Ei kykene ihminen ratkaisemaan kuoleman arvotusta, ei tutkimaan näkymätöntä maailmaa, ei kasvoista kasvoihin puhuttelemaan elämän antajaa ja luojaa.
Hän saattoikin suloisella hymyllä kuohuvan viinin huulillensa, kun pyhä-kellot alkoivat kuulua ja kutsua kristityitä pieneen Jumalan huoneesen, siellä kiittääksensä Luojaa laupeudestaan ja rakkaudestaan.
Ego'ismin vallan alta Konsa kansat kohonnee? Konsa tunteet haihtuu hyiset, Herää kansat, yksityiset? Vasten Luojaa itsekkäinä Seisoo ihmiskääpiöt. Vasten Luojaa hourupäinä Tekee turhat ylläköt. Konsa tunteet haihtuu hyiset, Herää kansat, yksityiset? Hetken luultu suuruus, hyöty Ihanne on valtioin. Heikot kaikk' on maahan lyöty, Versoneeko onni noin?
Te olette henki, ja olette saaneet ky'yn käsittää luojaa niin jumalallisena, viisaana, suurena ja hyvänä, että Hän voi, vaikka yleisten lakien kautta toimien, sovittaa niitä kaikkiin yksityisiin kohtiin, niin että jos otamme lukuun tulevaisen elämän, jota Hän suo teille ky'yn uskoa kaikki, mikä nyt on meistä epäselvää, kerta on meistä oleva viisasta ja suurta ja hyvää joko tässä elämässä tahi tulevassa.
Osoittaa ynseyttä Luojaa kohtaan, Sydäntä velttoa ja hurjaa mieltä Ja tyhmää, kuritonta järkeä; Mi täytymyst' on ja niin yleistä Kuin tavallisin seikka aistillemme, Miks tyhmän itsepäisnä sitä panna Noin sydämmelle?
Kehässä kahdess' seuraavassa kiertää Päät ynnä Arkki-enkelit; taas piirin viimeisen täyttää leikit Enkelien. Nää kuorot ylöspäin kaikk' katsoo, alas taas vaikuttaa, niin että kohden Luojaa ne kaikki vetäytyy ja kaikki vetää. Ja Dionysius niitä katsomahan jäi moisin kaihoin, että lailla minun erotti ne ja nimet antoi niille.
Jos oli hän niin kaunis kuin nyt ruma, ja sentään Luojaa vastaan nosti otsan, hänestä varmaan kaikki kurjuus tulee. Ah, kuinka minusta ol' ihme suuri, kun kasvot kolmet näin ma päässä hänen! Punainen yks, se etupuolia puunsi ja toiset kaksi siihen liittyi olan kummankin keskikohdall', yhtyin yhteen päälakeen. Se, jok' oikealla oli
Päästyänsä linnanpihalle ilmaisi hän syvällä huokauksella tyytyväisyytensä siitä, että onnellisesti oli päässyt siitä tukalasta asemasta, jossa oli ollut, ja kiitti Luojaa siitä, ett'ei häntä oltu huomattu. Hänen muutoin pelkäämätön sydämensä kutistui pelosta, kun ajatteli kestettyä vaaraa ja sitä kauheaa salaisuutta, jonka perille oli päässyt.
Käteni ristin, katsoin tulta, syntyi minussa kuvat ihmisruumihista, joit' olin ennen nähnyt poltettavan. Oppaani hyvät mua kohden kääntyi. »Mun rakas poikani», Vergilius virkkoi, »asua täällä vaiva voi, ei kuolo. Sa muista, muistahan ... ah, enkö turvaan sua vienyt seläss' itse Geryonin! Lähellä Luojaa näin mit' aikaan saankaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät