United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Robertin sanoilla oli äitiparkaan melkein lumoava vaikutus. Hänen puhuessaan makasi sairas aivan liikkumatonna, kiinnittäen katseensa häneen, ja vähitellen levisi rauhaisa, onnellinen hymyily hänen muotoonsa, joka äsken oli ollut niin kiihtynyt.
Lumoava kauneus, joka minua täällä ympäröi, on äänetön kehtolaulu, ei typerä, aivoja tylsistyttävä, vaan laulu, joka väsynyttä lasta houkuttelee kehitystä, elämää edistävään lepoon, samalla kun se antaa niin paljo heräämisen hetkiä varten. Tuskin voin sanoa, miten kauan olen ollut täällä alppien maassa. Elämä on täällä kuin satua. Monessa paikassa olen jo ehtinyt käydä.
Rikas on Marin Jaakko, ei maailman tavaroista, mutta rikas, jalo on hänellä sielu. Ja tuo se juuri tekee sen, ett'en maailmassa tiedä tämän onneni vertaa, enkä tätä onneani vaihtaisi koko maailman rikkauksiin ja tavaroihin. Tämä tupakin on niin kaunis ja lumoava, ett'en tätä vaihtaisi minkäänlaiseen hoviin", puheli Mari ja tarttui innossaan Jaakkoa syliksi.
Ei suinkaan, te olette päinvastoin lumoava. Hyvä, antakaa minulle käsivartenne. Sangen mielelläni. Ja nyt? Saattakaa minua. Minne? Sinne, minne minä menen. Mutta minnekkä te menette? Sen näette, kun saatatte minut portille. Tuleeko minun odottaa? Se on tarpeetonta. Te palaatte siis yksin? Ehkä, tai ehk'en. Mutta se, joka teitä sitten saattaa, onko se mies vai nainen? Sitä en vielä tiedä.
Jäähyväisiä lausuessani näille rakkaiksi käyneille matka-tovereilleni, pisti lumoava miss Sally pienen suljetun kirjeen käteeni ja pyysi, että en millään muotoa avaisi sitä ennenkuin olisin päässyt kauvas merelle.
Mutta hurmaava hän oli, kun häntä noinikään kiireesti katsahti yhdellä silmäyksellä koko vartaloa pitkin, ihan lumoava. Kummallista! Siitä äskeisestä pakkasessa olosta kai ne vielä Eeron posket paloivat ja korvat kuumensivat ja veri noin kiireesti virtasi. Tuntuipa melkein, että häneltä itsestään voisi käsivarsi oieta tempaamaan tyttöä vyötäreiltä kiinni ja nykäisemään rintaansa vasten.
Pikku Erik se siinä riemuiten juoksee hänen luoksensa, ja Helena onnellisena ja hurmaavana, väriltään pirteänä, elävänä ja hienona, liikkeiltään pehmoisena, hyväilevänä kuin satujen lumoava meren neito, pitää häntä kainaloista.
Lumoava hymy leikki hänen huulillaan, osottaen että hän kiusallisesta hämmästyksestään huolimatta huomasi asemassamme jonkun naurettavan puolen. »En tiedä varmaan, voiko asia edes huvittaakkaan teitä». »Isännehän olisi sanonut sen minulle», sanoin houkutellen. »Te hänet siitä estitte. Isänne mielestä minun siis olisi tullut saada tietää se». Hän ei vastannut.
Minä kirjoitan hänestä juuri semmoisena kuin hän oli, kun minä olin mennyt levolle tämän keskustelun jälkeen ja hän tuli sanomaan minulle hyvää yötä. Hän laskeusi leikillisesti polvillensa vuoteeni viereen ja, nojatessaan leukaansa käsiinsä, lausui nauraen: "Mitä he taas sanoivatkaan, Davy? Kerro minulle uudestaan. Minä en saata uskoa sitä". "'Tuo lumoava'", minä aloitin.
Hänen mielikuvituksensa on uudelleen herätetty, taaskin kulkee uusi maailma, uusi lumoava elämä hänen editsensä loistavassa kuvassa. Uusi uni, uusi onni. Uusi annos hienoa, suloista myrkkyä! Oi, mitä onkaan meidän elämämme, meidän velvollisuutemme hänelle!" "Te kysytte ehkä, mitä hän uneksii? Mitä varten tämä kysymys?