Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Astuessaan todellisimpaan ja pienimpään kaikista maailmoista perhe-elämän ja neljän seinän maailmaan , hän kukisti oman mielikuvitusvoimansa ja teki siitä ihmeellisen, ainoalaatuisen arvausvoiman, joka tunki luihin ja ytimiin ja sydämen sisimpiin syihin. Enemmänkin: hän ei arvannut, hän näki lävitse.
Kylmä, kolkko oli jouluilta, Tuhansittain talven taivahilta Tähtösiä tuikkaa vilkkuellen, Tuikkaa parvittain ja yksitellen. Vinkuu puissa pohjan vinha tuuli, Luihin, ytimiin sen käyvän luuli, Varsinkin jos kulkenut lie tuolla Rauturannan aukealla suolla. Yksin, ypö yksin tietä astui, Astui rientäin, jotta ruumis kastui, Soista tietä lapsi kerjäläinen, Repaleissa, vaikk' on tuuli jäinen.
»Se oli vasta hänen kuoltuansa se oli vasta hänen kuoltuansa, herra», vakuutti Dalgetty, »kun ei minua enää mikään velvollisuus kiinnittänyt siihen palvelukseen. On, näette korkea herra, siinä palveluksessa asioita, jotka kipeästi koskevat kunnian mieheen, hamaan luihin ja ytimeen asti.
Kiitos Jumalalle, sanovat muutamat, hän varmaan ei ole varsin syvälle pudonnut jos hän makaa noin korkealla hän voi olla elossa! Ehkä Wappu vaan etsii häntä! arvelevat toiset. Nyt nytkäys taas ja köysi heltyi, sitten ytimeen ja luihin asti tunkeva huuto. Se on mennyt poikki! huutavat ihmiset. Ei, se kiintyy taas ehkä se on ilonhuuto ehkä on hän löytänyt hänet.
Sisällä salissa jysähti äkkiä nyrkki pöytään esimiehen edessä, niin että sihteerin kirjoitusneuvot helähtivät pöydällä, esimies tyrmistyi ja piirimiehet hypähtivät istuallaan. »Vaan voi niitä, joitten tähden pahennukset tulevat!» kuului voimakas ääni ja viranomaiset näkivät hetken aikaa pöydän edessä seisovan nuoren naisen katseen, joka tunki luihin ja ytimiin.
Teillä oli likaa polvia myöten; vilu tunkeentui huoneisin, vaatteiden alle, hamaan luihin asti; kylmän väreitä kulki pitkin ruumista ja voi sentään kuinka ilkeältä tuntui sydämmessä. Niin juuri, ilkeältä eikä surulliselta.
Saatua lupasanoman Verimiekat mielellänsä Ristin tykö rientänevät, Kiukkuisesti kiiruhtavat; Lyövät luihin ensimmäisen, Sekä toista toukkaisevat, Sääret särkevät peräti, Käsivarret katkaisevat. Koska katsovat lähemmä Näit he Herran hengetöinnä. Ei he luita liikuttane, Täytyi jäädä terveheksi. Suuren suosiost' Jumalan. Karkas yksi keihäällänsä Herran kylkehen kovasti, Rikkoi ruumihin pyhimmän.
Muutamat palvelijat riensivät sisälle tulisoittojen kanssa... Huone oli tyhjä. "Kuolema ja helvetti", huudahti mestisi. "Missä Sara lienee?" kysyi Samuel. "Teidän tulee vastata tästä minulle", vastasi André Certa vihaisesti. Näiden sanojen kaikuessa tunsi juutalainen, kuinka kylmä hiki valui hänen luihin saakka. "Seuraa minua!" huudahti hän. Palvelijain seurassa riensi hän talosta.
Sitten viskasi hän kirveen kauas, löi molemmilla käsillään rintaansa, huusi äänellä, joka tunkeusi luihin saakka: "Oi, hurskas taivaan Jumala, mitä olenkaan tehnyt!" ja syöksi ulos huoneesta. Ei kukaan aikonutkaan lähteä häntä ajamaan takaa. Martti mestari saatiin suurella vaivalla jaloillensa nostetuksi.
»Teithän niinkuin käskenyt oon teitä: Luoksein saattakaatte nääntyneitä?» Lausui viestillensä kaiken Luoja; »Hän on täällä» vastaa viestin tuoja. Tähdet tuikkaa talven taivahilta, Kylmä, kolkko nyt on jouluilta, Kylmä tunkee ytimiin ja luihin, Tuuli vinkuu seinuksiin ja puihin. Vaan ei kylmä enää kerjäläistä, Hän jo vaivoistansa pääsi näistä; Kunne toivoi, pääsikinkö sinne, Sit' en tiedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät