Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Lääkärin apukaan ei häntä kuolosta voinut pelastaa. Ennen kuolemaansa tunnusti hän vasta, että Tildan syyhän se oli, että hän ensin oli pahuuden tielle joutunut. Joll'ei Tilda olisi häntä "sinne" vienyt, ei hänen jalkansa ikinä olisi sinne löytäneet. Synkkänä jäi nyt Lovisa matami kuolinpäiväänsä odottamaan. Nyt ei ollut Jumalan tahto enää tapahtunut.
"Minä en käsitä sinua, Lovisa", hän sanoi maltittomasti, "sinua vaivaa jokin luulotauti. Et suinkaan sinä saata tarkoittaa, että me, niinkauan kun Jumala antaa meille onnea, rupeaisimme suremaan ja itkemään vastaisien huolien varalta?" Hän ei vastannut; hän kalpeni ja katse kävi vielä tummemmaksi.
Kun Lovisa tuli kotiinsa, uteli Helena matkasta ja kuuli suurella tyytyväisyydellä, että leski oli niin alistunut kovan kohtalonsa alle eikä vähintäkään epäluuloa kantanut. Jonkun päivän kuluttua sai Esaki kuulla tuosta lapsenryöstöstä.
Kun he tulivat sisälle, oli jo kalvo peittänyt sairaan silmät; hän vetäsi kolmasti henkeä ja sitten kaikki oli päättynyt. Valpuri oli myös juossut tänne. Hän polveusi itkien kuolleen viereen. Siinä lepäsi nyt Lovisa mailman pysymättömistä iloista ja pettyneistä toiveistaan. Kuolon kalpea sinetti oli sitonut tuon ennen niin elävän muodon juonteet.
"Vai niin, sinusta on äitisi parempi kuin muut rouvat?" hän kysyi nauraen. "Tietysti", vastasi poika katsoen hämmästyneenä ikäänkuin ihmeissään, että äiti saattoi semmoista kysyäkään, "äiti on paljoa parempi". "Hupakko!" sanoi Lovisa vielä kerran suudellen poikaa. Yrjö pani sitten pois kirjansa ja luki iltarukouksensa äidin kuullen, niinkuin hän oli tehnyt pikku pojasta asti.
"Ja sitten niin sinun näköisesi!" sanoi Lovisa ja nykäisi leikillisesti miestään parasta. "Niinpä niin, rumemman papan hän olisi voinut saada!" nauroi Erland, "vai mitä Issa?" "Totta on, mutta ei mitenkään kauniimpaa eikä itserakkaampaa!" Mies nauroi ja katseli ympärilleen. "Poika raiskani!" hän sanoi, "miten köyhän näköistä täällä on.
Kahden vuoden kuluttua lahjoitti Lovisa hänelle pojan ja kun hän ensi kerran näki pienen voimattoman olennon äidin rinnalla, nousivat kiitollisuuden ja liikutuksen kyyneleet hänen silmiinsä ja hän ajatteli itsekseen, ettei suinkaan kukaan voinut tuntea itseänsä onnellisemmaksi kuin hän nyt oli.
Sen saat uskoa, että tuo hajallinen päällys on kiusannut minua, mutta kun ei ole ollut varaa tänä vuonna. Mutta sitte emme saa pilata häntä liialla komeudella". "Ei, tietysti ei, kuka puhuukaan pilaamisesta; emmehän toki aijo yks' kaks' tulla niin ymmärtämättömiksi..." Vielä kerran suuteli Lovisa lasta ja kääri peitteen hänen ympärilleen. Sitten he lähtivät lapsen kammarista mennäkseen levolle.
Vanhat yksinkertaiset huonekalut ja uutimet vaihdettiin uusiin, kuosinmukaisiin; tuskin päivääkään kului, ettei puodista tuotu jotakin esinettä, jonka Erland oli ostanut kotimatkalla työpaikaltaan, joko taulu, kipsikuva tai pari kynttelin jalkoja. Lovisa koetti panna vastaan kun miehen parannusinto kovin kasvoi.
"En minä oikein tiedä", vastasi poika miettiväisenä, "mutta kun minä ajattelen muita rouvia ja tyttöjä, näyttävät ne minusta aina niin nauravilta ja höpättäviltä ... äiti ei ole koskaan semmoinen ... äiti on aina niin vakainen ... ja sitten äiti kävelee niin hitaasti ... toiset rouvat hötköttävät niin", hän lisäsi irvistäen. Lovisa veti pojan syliinsä ja suuteli häntä monesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät