Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Kostonhaluinen, loukkautunut Sakari oli heti valmis ja käski manata Punnitun oikeuteen vastaamaan siitä, että on hulluksi haukkunut. Lautamies teki tehtävänsä ja masentuneena koki silloin Jussi Punnittu selittää: »Enhän minä siinä mitä erityistä... Satuin vain kysymään asiaa.» Mutta tyynesti selitti hänelle lautamies: »Jaa, jaa, mutta mikä on sopimatonta, niin se on sopimatonta.
Mutta tämä kehotti häntä vielä nukkumaan ja loikomaan niin hiljaa kuin mahdollista, sillä, sanoi hän, vasen käsivartenne on, niinkuin näin, jonkunverran loukkautunut, mutta minä hieroin sitä tehoisalla voiteella ja hoidan sitä vielä, kun tulen takasin; minä käyn nyt Signildsborgissa ja ilmoitan sukulaisillenne, ettei heidän tarvitse olla huolissaan poissaolonne vuoksi.
Mutta pakolais-parka kavahti ylös maasta. Hänen päänsä oli pahasti loukkautunut, mutta pahempi kipu vielä hänen sydämessään tuntui. Pois meni hän horjuvilla askelilla ja etsi itselleen maja-paikan muuanne. Kylläpä hän tiesi paikan, missä hänet mieluummin otetaan vastaan, missä häntä paremmin muistetaan, mistä häntä ei pois karkoiteta vankihuoneen!
Ja vasta vähitellen, suurien ponnistuksien perästä, he saivat kiinni entisestä elämäntavastaan, joka oli ollut kuin jollain tavoin loukkautunut. Joskus Arnold katuikin kertoneensa niin tarkoin isänsä elämästä, ja Esterin mielessä kiehtoi ajatus, joka pyrki saamaan selville, mitä kaikkea saastaa Arnold oli isältään oppinut. Ester oli kokematon lapsi.
Ja niin painui Iivanan käytöksestä loukkautunut ukko Durnjakin yhä nyreämmäksi ja hänessä kytemään päässyt ammattikateus kehkeytyi siinä ryypyn ääressä katkeruudeksi, jopa lopulta kuin pikku vihaksi. Päästäpä vaikka käsiksi moiseen mieheen, niin pölisyttäisi hän sitä, että karvat tupruaisivat. Mutta ei Iivana mitään tuon pahempaa aavistanut.
Kun mies avasi suunsa, Antti pisti hänelle suuhun lumisipaleita, jotka loukkautunut halukkaasti nieli. Silloin Pekka pani pannun tulelle, sulatti lunta ja antoi miehelle vettä juoda tarpeekseen. Kun nuorukaiset olivat asettaneet hänet vuoteelle, hän kuiskasi heikosti kiitoksen ja osoitti jalkojaan. Kengät ja sukat riisuttiin heti jalasta ja nuorukaiset huomasivat, että jalat olivat paleltuneet.
Toverinsa kunnioittivat häntä vakavana, kestävänä sotilaana, joka ei milloinkaan nähnyt säästävän itseänsä eikä henkeänsä siinä, missä sen alttiiksi antamista tarvis vaati. Vaikka hän aina oli tuimimmassa melskeessä, ei hän milloinkaan loukkautunut; kuolema näkyi välttävän häntä.
Ja kun Anna Liisa oli jo ovessa menossa, sanoi hän: »Olisit tuossa nyt istunut, niin olisi tuota pannua varistanut, kun hiilet joutuvat!» »Onpa tuota sen verran vielä kotonakin papuja!» sanoi siihen loukkautunut Anna Liisa ja lähti.
Sitten ehdotti hän sotamenoiseen tapaan sotilakkoa ja vaati rauhansopimusta eli vankien kapraalin ja notarion, vaihetusta. Kenraalin kopeus oli kovin kipeästi loukkautunut; hän lähetti kiellon takaisin, ja antoi sillä aikaa Plaza Nuevalle pystyttää pitkän ja vankan hirsipuun, hirttääkseen kapraalin. "Ha ha! Niinkö tarkoitus onkin!" sanoi vanha Manco kuvernööri.
Siksi hän oli kieltäytynyt siitä jyrkästi. Ja kun Johannes oli uudelleen palannut siihen, hän oli loukkautunut. Hänen miehensä ei siis tahtonut olla kaikissa asioissa hänen miehensä enää! Hänen miehensä tahtoi työntää hänet syrjään ja laajentaa juopaa heidän välillään!
Päivän Sana
Muut Etsivät