United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aamun hämärtäessä hän hiipi majaisen edustalle, vaan ei hänellä ollut rohkeutta avata ovea. Hän syöksyi taas kylästä ulos ja aurinko loisti jo taivaalla, kun hän toista kertaa palasi majalle, vihdoinkin äidille ilmoittaaksensa tapahtuman.
Kyynel kiilsi hänen sinisessä silmässään ja hän katseli hartaalla luottamuksella loistavaa taivasta. Voisikohan tuota raskasta perintötavaraa vaurastuttaa ja muuttaa kiitokseksi ja iloksi? Saa nähdä! Hetken kuluttua hän reippaasti astui viidakon läpi ja tuli maantielle, ja täällä hän pysähtyi tuokioksi miettimään. Hän ei näyttänyt iloiselta, mutta luja rohkeus loisti hänen kauniista kasvoistansa.
Illan hiljaisuudessa kuului hyökyaaltojen kohu ahdistetun rinnan lakkaamattomalta vaikerrukselta; tuolla näköpiirin rajalla, missä lahti yhtyi mereen, loisti majakkatuli, ja tähtien valo oli terävä, niinkuin se vain kirkkaina syys-öinä saattaa olla.
Sairas kuoli ja pääsi näkemästä kenestä niin paljon piti. Kesä tuli. Kauniina loisti aurinko levolle mennessään eräänä Toukokuun iltana, kuin kaksi nuorukaista käyskelivät Pietarsaaren meri-rannalla ehtimiseen katsellen ulapalle, eikö jo purje näkyisi; vaan, turhaan.
"Kenenkä hautakivi on tuo, jossa on kirjaimet L. M.?" "Oi! se on Lily-raukkamme." "Ja hän kuoli naimatonna?" Kenelm katsoi ylöspäin tätä sanoessaan ja aurinko loisti harmaan aamu-sumun läpi. "Minä voin siis saada sinut omakseni kun jälleen tapaamme toinen toisemme," ajatteli hän itsekseen. "Naimatonna niin," jatkoi pappi.
Se loisti, kuin ois ennellään hän seissyt eessä ruodun: »Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.» Oljille vuoteen istahdin, koht' ukon juttu kulki, työt Malmin, tulet Dunckerin, muut monet toi hän julki; sees silmä, hohto otsallaan, kuin kaunis hän nyt olikaan!
«Paljon olet kärsinyt minun tähteni, rakas Johannes«, sanoi Maria ja katseli ylkäänsä silmäyksillä, joista loisti suurin onnellisuus. «Oi, jos sillä, että sinua tahdon seurata elämäni viimeiseen hetkeen saakka, voin mielestäsi luovuttaa entisen ajan katkeruuden, niin, Johannes, tässä on minun käteni; ohjaa sinä horjuvaista siihen satamaan, johon itse pyrit. «
Tuon lapsen hän oli siis kavaltanut niin, ja kenen kanssa ja millä tapaa? Tytön silmissä loisti kuumeen kiilto ne levisivät yhä suuremmiksi tajuttomasti tuijottaessaan.
Ja silloin kohosi hiljallensa auringon kultainen reunus juhlallisena yli taivaan rannan ja valasi vuoret, erämaat, kinokset, rotkot, haltiat, eläimet ja pienen uljaan Sampo Lappalaisen. Yht'äkkiä alkoi lumi kimallella, juuri kuin olisi miljoonia ruusuja satanut sen pinnalle, ja aurinko loisti kaikkien silmissä ja vieläpä kaikkien sydämmen sisässäkin.
Nämät kasvot, jotk' eivät olleet kauniit, mutta kuitenkin lumoavat, tämä hymyily, joka paljasti nuo kauniit hammasrivit, nämä mustat silmät, joista loisti jonkunmoinen sähköisä tuli, yhdessä jonkun luontaisen, notkean soreuden mukana vaikutti jonakuna niin aistillisena kuin hengellisenä hurmauksena.