United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paljon parempi olisi antaa miesten olla häiriintymättä, kunnes setä ja Ville tulisivat takaisin. Kun tulin taas pensaani taakse, olivat miehet jo sytyttäneet aika rovion, ja yksi heistä perkasi paraikaa lohta, joka sitten pantiin hiillokselle paistumaan.
Kun Louhi, Pohjolan emäntä, sai tietää, että vieras oli kuuluisa Väinämöinen, ihastui hän suuresti ja kestitsi Väinämöistä kaikella tavalla. Mutta Väinämöisen teki mieli kotia. Pohjolan emäntä sanoi: "Hyvähän tääll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, syödä lohta lautaselta, sivulta sianlihaa." Mutta tähän vastasi Väinämöinen: "Mies on maallansa parempi, kotonansa korkeampi.
Hän ei voinut virkkaa sanaakaan, vaan nousi ylös ja heitti surullisen silmäyksen morsiameensa. Päättävä isku oli sattunut syvästi ja ankarasti. Hän seisoi, juuri aikoen ojentaa eksytetylle tytölle kätensä jäähyväiseksi, kun lukkariukko tyytyväisellä muodolla tulla lylleröitti ylöspäin jokipolkua, kantaen aika lohta, sen päivän saalista.
Tie on tehty tuhman mennä. Mistä tiesit tervahiiri, Ojamykrä tien osasit, Luovon lohta ampumahan, Siikoa ihoamahan; Mistä tiesit, kusta tunsit, Kusta kuitenki älysit, Täällä neien kasvavaksi, Impyen yleneväksi? Kuulu isoni, kuulu emoni, Minä vielä kuulusampi, Kuulun kultana merelle, Hopiana maille muille.
Eräiltä tovereiltani kuulin, että Shpalernajaan olisi tuotu muuan vanhimpia kuvaamataiteilijoitamme ja arvelin häntä siksi. En ole vielä saanut todetuksi, oliko arveluni paikkansa pitävä. Jussi V:n paastopäivät ovat loppuneet. Eräänä päivänä huutaa hän seinän läpi: Jo viimeinkin tuli ruokatavaroita. Minulla on täällä Elannon leipää, voita, lohta, juustoa, teetä ja sokeria. Sepä mainiota!
Ja se nyt on ainakin semmoinen paikka, jossa ei ole lohta. He hajaantuivat koskelle, toiset Välisuvantoon, toiset niskaan. Seurailen heitä verkkaisesti ja kun näen, mihin he ovat asettuneet enkä missään tapauksessa tule heidän tielleen, menen omaan haukipaikkaani.
Mutta rovasti, saatuaan leivästä palasia, lohkaisi kullanhohtavaa voita, levitti sitä palasensa päälle, sitten leikkasi paksun viipaleen lohta ja mielissään sanoi: »Tämän päälle se viili maistuu, on niinkuin ne ikävöisivät toisiaan. Etkö sinäkin halua, minä tuosta leikkaan palasen?» En minä näin yötä vasten. Syö sinä lohta, minä syön tätä metsonlihaa.
Antakaa minulle lohta. GRANSKOG: Olkaa hyvä. Ja sitte me otamme ryypyn. KERTTU: Tietysti. Mutta osaatteko te laulaa »helan går»? GRANSKOG: Laulakaa te. KERTTU: Ei, ei, parasta että me emme laula kumpikaan. GRANSKOG: Siitä on kauvan, kun me näin olemme vastakkain istuneet. KERTTU: On. GRANSKOG: Missä me silloin istuimme? KERTTU: Oletteko unhoittanut sen? GRANSKOG: En. KERTTU: Sanokaa se sitten.
Kun kapteeni astui sisään, oli illallispöytä jo katettuna punajuurella ja munalla koristettua sillisalaattia ja sen vieressä kirkas ryyppy, ja lisäksi savustettua lohta ja hyvää pullo-olutta. Isä ei luultavasti ollut aivan väliäpitämätön näiden herkkujen suhteen, vaikka hän oli hyvin harvapuheinen. Häneltä ei saatu kuin aivan lyhyeitä vastauksia, kun silloin tällöin keksittiin joku sopiva kysymys.