Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Mikä lohdutus olisi siitä lähtenyt eräälle, jonka kotitalo usein on juohtunut minun mieleeni! Enkö minä koskaan ole kertonut sinulle eräästä eriskummaisesta Theofilon oppilaasta, nimeltä Kleon, jolla nimellä hän oli kumminkin Athenassa tunnettu.
Kuulla joskus ystävällistä puhetta, nähdä ihmistä joka sinut ymmärtää, saada vaihtaa ajatuksia, tunteita se on arvaamattomasta merkityksestä. Naputteleminen onkin vain olenkorsi, johon epätoivoinen tarttuu saadakseen edes jotain lohdutusta, mutta vuosimääriksi ei se lohdutus riittäisi ihmistä ihmisenä pitämään.
Hän sanoi itsekseen, ett'ei äitinsä itse taivaassakaan liene aivan täydellisesti onnellinen, kun hänen viimeiset toivonsa ovat rauenneet tyhjään. Tässä murheessa oli Fredrikillä kumminkin yksi lohdutus: puhtaalla omalla-tunnolla taisi hän itsellensä sanoa, ett'ei hän puolestaan ollut mitään laiminlyönyt, täyttääkseen äiti vainajansa pyyntöä.
Wiisi Laulun Laitosta J. J da 1844. N:o 3. Hengen Herätyksiä. Jak. Juteini. Wiipurissa, 1844. Huokaus. Katumus-wirsi. Murhe ja lohdutus. Sairaan wirsi. Kuolemattomuus. N:o 4 Jak. Juteinin Pieniä Piirroksia. Wiipurissa. 1844. Kirkolle. Saarna-tölkille. Alttarille. Hauta Piirroksia. N:o 5. Wakaifia Wärsyn Päitä Jak. Juteinilda. Wiipurissa. 1844. N:o 6. Leikillisiä Wärsyn Päitä Jak.
Tuli hetkiä äsken kuvailemieni hetkien jälkeen, jolloin ei mikään lohdutus rauhoittanut sydäntäni, jolloin turhaan taistelin itseäni vastaan, sanoen: «nyt tahdon lukea ja sitten rukoilen ja sen jälkeen tahdon nukkua!» Mutta tuska ei vaan helpoittanut; se vainosi minua lukiessani, esti rukouksiani ja karkoitti unen; niin monta semmoista hetkeä on ollut, mutta ne ovat menneetkin; samanlaisia ehkä vielä tulee; mutta minä tiedän niidenkin kuluvan.
Voi, kallis, kallis eno, jos olisitte joskus arvanneet, mitä tuskaa rakkautenne tuottaisi minulle, kun poikkesin hyvyyden tieltä, ette olisi osoittaneet sitä minulle niin alinomaa, vaikka se oli niin suuri teissä, vaan olisitte edes kerran eläissäni suuttuneet minuun, että minulla olisi ollut joku lohdutus!
Lohdutus, rauha ja lepo valahti ruusun jokaiseen soluun ja hänen vartensa vahvistui, pukunsa kaunistui kaksin verroin sinä yönä. Siitä ei hän toki onnekseen mitään tiennyt. Hän nukkui vaan suloisinta untansa ja enkeli liihoitteli edelleen jakamaan voimaa ja virvoitusta tuhannen tuhansille sortuneille olennoille.
"Valoko?" huudahti Ludvig epäillen, ja hänen silmänsä välähtivät niin eriskummallisesti, "eipähän, ei ole suinkaan valo korkein lahja ihmiselle, valo on vaan makea virvoitus, suloinen ilo, lämmin lohdutus; mutta valo ei ikinä ole korkeinta! Valo ei ole elämää."
Kun minä rupesin murehtimaan toimeentuloamme, lohdutti vaimoni minua sanoen: »älä ole milläsikään, eipä kaikilla ole senkään vertaa, onhan meillä kummallakin raitis ruumis, tehdään työtä kyllä me elämme». Se oli useinkin suuri lohdutus minulle, kun elämän murhe alkoi minua rasittaa, ja kaksinkertaisella innolla ryhdyin minä aina työhön, jota ei koskaan puuttunut.
Minä olen elättänyt vuosikausia sitä ajatusta itsessäni, että minä sen teille sanon ennenkun ummistan silmäni. Ja se on ollut minulle suuri lohdutus minun elämäni koettelemuksissa mutta nyt, kun minun vihdoinkin pitäisi sanoa...» Sairaan rinta kohoili kiivaasti ja joukko hikipisaroita pusertausi taasen otsalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät