Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Se ei käy laatuun ennenkuin aamulla, me emme näe mitään," vakuutti mies; "jättäkäämme asia Jumalan huostaan. Hänen laupias kätensä suojelee lapsemme. Tiedäthän, ett'ei se voi paleltua kätkyessä." "Mutta sudet, sudet! Jumalan nimessä lähtekäämme heti takaisin," valitti äiti. "Susilla on kyllin tekemistä hätyttäessään Maggan poroa," lohdutti mies. "Ja virta ja koski.
Kuitenkin lohdutti äitini minua ja sanoi: kun kerran työ on tehty, niin kyllä maksun saannista Herra itse huolen pitää; kunhan Juhannus ensin on kauniisti vietetty. Ja niin tuli kaikille Juhannusilta, niin rikkaan ja äveriään kuin köyhänkin majaan, ja tuli se meillekin eikä virkkanut pahaa sanaakaan.
Lukkari laski kätensä hänen kaulallensa, taputti häntä poskelle ja kuiskaili hänelle lohduttavia sanoja. »Rakas lapseni», sanoi hän, »rauhoitu nyt vaan! Jumala elää eikä hylkää sinua! Pidä se mielessäsi, niin kaikki lopulta kääntyy hyväksi. Minä rukoilen Jumalaa sinun puolestasi.» Niin hän lohdutti rakasta Doroteaansa, kunnes hänen täytyi mennä kirkkoon soittamaan.
Näissä häissä ei tanssittu, sillä huone oli pieni, eikä muutoinkaan morsiuspari oikein saattanut iloita, sillä he olivat nyt viimeisen päivän kotiseuduillansa; Lyyli oli tänä päivänä jättävä hyvästi kaikki tuttavansa. Se kumminkin häntä lohdutti, että hänen äitinsä oli heidän kanssaan tuleva.
Mutta äiti lohdutti häntä niin hyvin kuin hän taisi. Minä muutan jälleen asumaan sinun luoksesi, sanoi hän, ja jos järkevästi elämme, niin tulemme erittäin hyvin toimeen niillä varoilla, jotka sinulla vielä on jäljellä, jollet voikkaan viettää enää yhtä suuria juhlia kuin ennen.
Ja jos heidän puheensa häntä kiusasivat, lohdutti hän itseään sillä, ett'ei Leiv kumminkaan tulisi. "Eikä hän kirjoita, ei kirjoita", sanoi hän itsekseen. "On kai löytänyt jonkun toisen Amerikassa, arvaan ma. Semmoiset ihmiset eivät ole enemmän luotettavia yhdessä, kuin toisessakaan". Mitä pitemmälle aika kului, sitä surullisemmaksi hän kävi.
Minä tunsin punastuvani hiuksiin saakka ja vaikka ainoastaan herra Claudius sen näki, häpesin kuitenkin. "Oi Jumala Ilse!" enempää en voinut sanoa. "Olkaa huoletta, Ilse rouva ei teitä toru sitä emme salli!" lohdutti hän ystävällisesti, mutta yhtä huolenpitäväisellä äänellä, kuin olisi hän puhutellut pikku Gretcheniä.
"Taivahan Jumala!" huusi hän; "kunhan vaan ei mitään onnettomuutta tapahtuisi minun sisarelleni." "Ei ole mitään vaaraa käsillä", lohdutti Silman; "ampumisesta päättäen ovat pahantekiät kauas karkoitetut ja asukkailla ei olisi tapana koskaan tulla tälle puolelle saarta."
"Se ei minua liikuta!" keskeytti Lisbet, "en siedä Darwinia ... ajatelkaahan, jos minä nyt ... jos nyt joudun naimisiin, ja minun lapsi parkani saavat samanlaisen nenän kuin minäkin saavat kärsiä yhtä paljon kuin minäkin..." "Mutta eihän ole sanottu, että käy niin", lohdutti Dora, "eikös hänellä ole kaunis nenä?" "On kyllä erinomainen!
Ja sitten annatte minulle tiedon ... vaan nyt pitää lähteä kotia päin. Tuota poisko. Tässä on unohtunut kahvikin keittämättä, huomasi Hemmo. Juodaan toisella kertaa, nyt alkaa jo ilta tulla, lohdutti puhemies. No niin kyllä, toisella kertaa ... vaan tuota ... jos vielä ennenkuin lähdet, kävisit Hintille puhumassa. Hyvin mielelläni; jäähän tänne jälemmäksi, sanoi Pasanen ja meni tupaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät