Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
»Viekää!» komensi silloin Tahvanainen ylpeästi, ovea osottaen, ja kuusi rotevaa poliisimiestä työnsi miehet taas entiseen yökammioon. Yleensä voidaan sanoa, että Ville Huttunen, se sama mies, jolle Antti ja Jussi vastaan tullessa ensiksi tulivat ilmottaneeksi, että muka ovat Ameriikkaan menossa, on luotettavimpia isäntämiehiä Liperissä, mitä rehellisyyteen tulee.
Hauvin mahassa se Antti Ihalainen jo purjehtii Höytiäisessä», vahvisti Huttunen itsekin varmana siitä, että asia oli niin, sillä Liperissä uskoo yleensä jokainen omat puheensa. Kinnunen vielä tiedusti: »Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoisessa tapauksessa?
Sitä sai Liperissä siihen aikaan kylvää nauriin siementä vaikka korttelia paksulta, niin ei siitä vain sittekään kylväjälle jäänyt kuin naatit, vaikka joka siemen iti.» Kinnunen onnitteli: »On toki toiseen elämään lähtijöille onni, että Liperissä ei viljellä noita omenapuita!»
Miehet vilkasivat nyt toisiinsa, sillä poliisi oli heille kuuma peruna pivossa, varsinkin tämmöisen asian aikana. Hämillään sanoi Antti: »Vai rännin miehiä piti avuksi hakea ennen kuin Pirisen saivat putkaan!» Ja hälventääkseen epäluulotkin ihmetteli Jussi: »Vai on se täällä kaupungissa semmoinen laitos, johon viedään putkaan... Ei siellä Liperissä päin ole sitä kuultu olevan.»
»Liperistä... Liperissä on synnytty ja kasvettu, ja Liperiin tästä taas lähdetään painautumaan», ylpeili Tahvo. »Soo!» »Joo! Liperiin lähtee Kenonen painaltamaan... Ota siitä pullosta, että on jotain päässä pidettävää!» Hän oli lähtötuulella. Heikki kysyi: »Onko siellä Taipaleella vielä Kenosella perikuntaa olemassa?»
Hämmästyi aivan Kaisa Jussin rikkautta ja arveli, ettei ollut ihme, jos jo vähän kehaseekin. Hän ihmetteli: »No tietäähän tuon nyt, että on sitä Liperissä sitä maidon puolta!»
Kertomus tietysti Liperissä kasvoi kuten kaikki muukin maailmassa, sillä jokainen liperiläinen pitää rehellisen miehen velvollisuutena kartuttaa kaikkea, minkä on sattunut toiselta saamaan. Kinnunen, jonka eukko oli Koposen vävyä hieronut, sattui nyt tulemaan Ville Huttusta vastaan ja tervehti: »No on sitä nyt tuota rapaa tiellä!» »On sitä!
Hän pinnisti ajatuksiansa, sotkeaksensa asian. Pysähdyttyään hän vahvisti vielä: »Sen erän jälkeen ei ole Vatanenkaan maistanut. Ja mistäpä ne siellä Liperissä ottaisikaan, ja täällä kaupungissa taas jos rupeisi erehtymään, niin eiköhän ne veisi sinne putkaan ... vaikka emmehän me Vatasen kanssa tiedä missä päin se putka onkaan.»
Se oli Huttusestakin omituista, mutta hän selitti: »Ne eivät ne Join puolen miehet puhu koskaan tätä asiaa niin halki, kuin se täällä Liperissä puhutaan, että siitä ihan päivä paistaisi läpi kuin harvasta, tyhjästä heinähaasiosta, vaan ne heittävät siihen aina hampaan koloon yhtä ja toista semmoista törkyä, jota tuhmuudessaan pitävät vähemmän asiaan kuuluvana.»
Avioliitto oli onnellinen ja hänen perillisensä elävät vieläkin Liperissä Kytkytmäen talossa. Antti Ihalainen käännytti nyt kuormansa takaisin ja niin lähdettiin paluumatkalle. Anna Liisa ja Kanasen eukko ajoivat karjaa jälessä ja siunailivat joskus, mutta vielä useammin äkäilivät elukoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät