Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Alas tikapuut! huusi samassa tilanhoitajan jymisevä ääni toiselta puolen pihaa, mutta taistelevat eivät kuunnelleet mitään muuta kuin omaa kiukkuaan ja rummuttivat kaikin voimin, vuoroin kiroten, vuoroin nauraen, toistensa selkään tahtia lauluun "Konkommu lilla syötävän, viska tanssaa suullen hyppijän!"
Se ei merkitse samaa kuin »sen syötävä», sillä se, josta tässä sananparressa on kysymys, ei tiettävästi syö sieniä. Mutta en minä tarkoita sitäkään syötävää, jota mainitaan laulussa: »Kom, kom, min lilla syötävän, Viska tanssaa suullen hyppijän», sillä syötävä tässä tarkoittaa ihmistä ja niitä, jotka ihmisiä syötävänä pitävät, sanotaan ihmissyöjiksi eli kannipaaleiksi.
Tuota pikaa köyristi hän vankat olkapäänsä tikapuiden alle, nosti ne miehineen päivineen ylös maasta ja tanssi sääriään sätkyttelevän vastustajansa kanssa, joka töin tuskin kykeni itseään kiinni pitämään, ympäri linnan pihaa yhä edelleen jatkaen lauluaan "Konkommi lilla tokka, viska tanssako hoppaa."
Majurin suuret silmät levenivät täyden kuun muotoiseksi ja hetken ällisteltyänsä sanoi hän: "Jaså, du kan svenska, lilla skälm?" Annakin istui nyt puoliselle herrain kanssa, tiheään välillä pujahtaen Riston huoneessa. "Sinä olet siis kuullut ja ymmärtänyt kaikki mitä me keskenämme näitten herrain kanssa olemme puhuneet, Anna", sanoi majuri.
Mutta kun saksalainen aikansa huviksi alkoi isolla äänellä laulaa jotakin kotimaansa laulua, viritti Yrjökin kurkkunsa omaan äänilajiinsa ja lauloi: Hyykä pärju, juupa taalar, härät tanssaa, mihi haakar, konkommu lilla syötävän: Viska tanssaa suullen hyppijän. Konkommi lilla tokka viska tanssako hoppaa.
Miks sinut, rakas, uljas nuorukainen, niin varhain kadotinkaan? Sinun kanssas, sun avullas mit' oisin tehnytkään! Tuo kuva mulle anna! Sen jo muistan, sen hältä sisareni vanhempi sai, Lilla, aamuna kun eräänä hänt' ei hän laskenut ois syleilystään. Se veljen viime lähtö olikin! Ah, miksi hänet päästinkään, ja yksin!
Majuri oli hyvin leikkisä herra, vaikka joskus hajamielinen, niin että hän välistä alkoi puhua suomea ruotsalaisille ja päinvastoin. Nytkin kun hän astui sisälle, tempasi hän kursailematta Annan syliinsä ja lausui: "Hur mår du, min lilla pulla?" Anna vastasi puhtaasti samalla kielellä: "Tackar mjukast herr major, mycket bra!"
Päivän Sana
Muut Etsivät