Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Vaan Mari repi sen sitten rikki katoamalla tietymättömiin jättäen ikävään ja kaipaukseen Elsan, ihmettelemään ja huolehtimaan Viion lesken ja Liisan. Mari oli lähtenyt eräänä päivänä Liisan luota sanoen menevänsä vähän asioilleen, vaan sille tielle oli hän jäänyt.
Hän oli muiden tärkeäin asiain tähden matkustanut pääkaupunkiin, oli sitte tuntenut vasten tahtoaan jonkunlaista halua käydä Liisan luona, saadakseen taasen nähdä tyttärensä, olematta ollenkaan selvillä mitä hän odotti tästä kohtauksesta tai kuinka hän edes löytäisi tuon pienokaisen. Voiko, voiko todellakin tuo suloinen olento olla Paula, hänen lapsensa?
Lotta niiasi ja kiitti, mutta ei uskaltanut kysyä mitään, sillä tohtorinna näytti tällä hetkellä yhtä jyrkältä kuin itse tohtori, niin hyvä emäntä kuin hän muutoin olikin. Liisan olennossa oli tänään jotain ankaraa ja kylmää, tuo hänen vakava arvokkuutensa ilmaantui tavallista voimakkaampana. Tohtori sanoi häntä "niskoittelijaksi" ja siinä hän kenties ei ollutkaan niin aivan väärässä.
Katso ne olivat miehen sanat, ja jos usea meistä niin miettisi, olisi maamme ja kansamme tila parempi. Liisan sydän oli haljeta tuskasta, mutta Jaakko oli oikeassa, se täytyi hänen, vaikka kyllä surullisella sydämellä, itse tunnustaa. "Ja mitä sanoo Anna?" kysyi hän vihdoin ja kyyneleet valuivat tulvana äiti raukan poskia alas.
Ja mitä teki vanha Ojamylläri? Enemmän kuolleena kuin elävänä istui hän Liisan lähdön jälkeen unnipenkillä nyt oli jo kaikki niin käynyt kuin hän oli peljännyt. Pelko, viha, häpeä, vaino riehuivat hänen sydämessään, vaan ei suinkaan katumus! Hänen sydämensä ympärillä oli vielä paksu jääkuori, ja Taivahinen vitsa piti kipeämmin rangaista häntä, ennenkuin se jää alkoi sulaa.
Niissä olivat hyvin kehittyneet lihakset, mutta sittenkin olivat heikommat kuin Liisan. Leikkien puristi Martti Liisan käsiranteista. Rajulla, reippaalla liikkeellä mursi tyttö kätensä vapaiksi ja tavotti nyt vuorostaan Martin käsiranteet.
"Paholainen, miten haukkuu", sanoi Tilta, ja oli milt'ei päälle käydä. "Nyt minäkin sekotan asiaan", sanoi Olli. "Minä en salli Liisaani sillä tavalla soimattavan. Pidä, Tilta-lutku, suus kiini kunniallisen avio-vaimon edessä. Hyvästi nyt, Tuorila! Minä tulen koreasti kanssasi kotiin, Liisa!" Ja niin he lähtivät. Olli oli hyvällä halulla, ja antoi Liisan taluttaa itseään.
Vai ei ... sepähän nähdään, kenenkä mieli tässä vielä minnekin tekee... Matti naurahti pilkallisesti, pitihän hänen väkisinkin nauraa Liisan typeryyttä... Eihän se mikään panoraama ole, kuka tässä panoraamasta puhuu? No mikäs se on? Rautatiehän se on. Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään.
Laittaa kamreerille toisen lapsen, entinen onkin jo, kuulimma, kuollut.» »Liisa!...» Hanna oli kuin järjeltään. Hän tarttui Liisan hartioihin kiinni ja puristi häntä vedontapaisesti. Silmät tuijottivt, huulet vapisivat. »Se ei ole totta», läähätti hän, »se ei ole totta. Te valehtelette, Liisa.» »Heittäkää irti, kah, hurjanako te olette.
Mutta juuri sehän sinun olisi itse keksittävä, iski Johannes epätoivoissaan. En minä keksi mitään, vastasi Liisa, kuten äskenkin. Keksi sinä! Sinä tiedät paremmin ne asiat. Ei, Liisan suhteen ei päässyt puuhun, ei petäjään, kun hän tuolle tuulelleen rupesi. Mutta täytyihän Johanneksen päästä purkautumaan. Ja sinä? Sinä et mitään tiedä? hän sanoi koettaen ivallista äänenpainoa teeskennellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät