Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Elsa hymyili ja Mari tarttui Liisaa käsipuolesta, katseli vuoroon Elsaa ja vuoroon Liisaa, aivan kuin olisi tälle tarkoittanut, että etkö sinä näe! »Oletteko katsoneet poikaa, että eihän sillä ole mitenkään paha?» kysyi Elsa. »Voi Elsa!» ihmetteli Mari lasta katsoessaan. »Aivan kuin...» ja lopun selitti Mari pään nyökkäyksellä Elsalle. Elsa hymähti ja Mari huomasi, että hän ymmärsi.
Aivan katselemalla katseli hän Liisaa, joka oli johtavana sieluna ja aivan kuin puhalsi reipasta henkeä koko joukkoon. Elävä vilkkautensa, tarmokas ryhtinsä sopivat nyt hänelle tuossa asemassa, jotta hän oli kuin luotu siihen.
Onhan nyt kaikki hyvin, oli Johannes aina vähäväliä sanonut, ikäänkuin vakuuttaakseen itseään ja Liisaa, ettei kaikki tämä kaunis ja suloinen suinkaan ollut vain hetken iloa, vaan nyttemmin, ainakin tästä lähtien, halki elämän jatkuvaa. On, hyvin on, Liisa joka kerta vastannut siihen, ellei aina sanoilla, niin tuikkivilla, tummansinisillä silmillään ja huultensa aurinkokukkaisella armaudella.
»Ei saa!» karjaisi Liisa kahta lujemmin ja poikasi jalkaansa. »Taivaan Jumala!» siunasi Lapin emäntä. Latun emäntä tempasi Liisaa kiinni lujalla kädellä, kuori hameet ja piiskasi. Vaan kun hän lopetti ja heitti irti, niin kääntyi Liisa heti Lapin emäntään, polkasi jalkaansa ja väräjävin äänin tikasi» »Saatana!» »Kuulitteko! Voi, voi, voi!» päivitteli kauhuissaan vieras.
Eihän hän kuitenkaan olisi kestänyt Liisaa, yhtä vähän kuin Liisa häntä. Olisivathan he molemmat, jos he vielä vuodenkaan olisivat jatkaneet suhdettaan, olleet pelkkinä raunioina. Ei! Pikemmin sen olisi täytynyt päättyä murhalla tai itsemurhalla. Tai kenties se luultavammin olisi päättynyt kaksoismurhalla. Sillä eihän kumpikaan heistä olisi tahtonut jäädä toisen jälkeen elämään.
Itkettyään siinä jonkun hetken nosti hän päänsä ja vesissä silmin katsoi Viion leskeen ja kysyi: »Luuletteko te, Viioska, että minusta ilmo eläissäni tulee kunnon ihmistä?» Viion leski ei ottanut vastatakseen siihen, vaan toimitti Liisaa lähtemään pukeutuakseen ja ollakseen valmis juhlaansa. »Mutta sanokaa, rakas Viioska, tuleeko minusta oikea ihminen?» »Enhän voi sitä tietää.»
Tuo pumpuloiva tekopyhyys, tuo laupias, tuo laastaroiva samarialaisuus, nehän ne juuri voivatkin saattaa hänet suunniltaan. Hänen olisi sillä hetkellä tehnyt mieli lyödä Liisaa. Mitä oli sitten tapahtunut oikeastaan? Mistä äkkiä tämä ukkonen ja salama? tämä vihamielisten voimien vastakkainen ryntääminen? Johannes oli sen selvittänyt itselleen tuossa tuokiossa.
En mitään muuta kuin että rakastan sinua, vastasi Liisa kyyneltyvin silmin. Rakastat? ähkäsi Johannes. Mahtaako sekään olla totta? Kuinka saatat sitä epäillä? Usein tuntuu minusta kuin et sinä rakastaisi minua ollenkaan. Nyt se alkoi käydä jo. Johannes pääsi nyt hyökkäämään ja syyttämään Liisaa, jolloin Liisan tehtävä taas oli puolustautua.
Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti vielä äskeinen kiireinen kävely. Tuossa sitä jo taitaa alkaa näkyä? kysyi Matti. Ka, eikö näy sieltä punainen huone! Mikä huone se on niin korea huone? Se on vain semmoinen erikoishuone ... herrojen varalle ... ei sitä talonpojat tarvitse semmoista... Ja Ville veti suunsa vähän nauruun. Liisa ymmärsi Villen ja iski silmää.
Suurilla houkutuksilla sai Liisa hänet morsianta katsomaan Aapon hääiltana. »Lähde toki katsomaan meidän entisen ja ehkä tulevankin pastorimme kaunista morsianta. En minäkään välittäisi, jos se olisi joku muu.» Kun he seisoivat väkijoukossa, tuuppasi joku Elsaa kylkeen, jota säikähtäen Elsa tarttui Liisaa käsivarteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät