Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. joulukuuta 2025
Mieltänsä liikutti se ... liioinkin... Hän huokas ... tuosta mä sen huomasin. Niin, niin! sen kyllä luulen. AINA. Liisa kulta, Nyt kuules mitä tahdon kuulla sulta: Ovatko ihmiset niin ilkeät, Kun vaari kuvaa? LIISA. Varmaan lienevät... Sen vanha vaari tuntee paremmin. AINA. Tiedätkös, jotain tietää tahtoisin... LIISA. No! AINA. Onhan vaari oiva ihminen! LIISA. Niin on.
Se katkeroitti minun mieltäni, että siten lähditte pois, ja minä olen iloinen siitä, että palasitte. Myös minä olen iloinen siitä että palasin, virkoin minä. Asja liikutti hartioitaan samalla tavalla kuin lapsilla on tapana tehdä kun heidän on hyvä olla.
Naisen avuttomuus liikutti häntä ja tietoisuus hänen omasta kylmästä tunteettomuudestaan, jota vastaan suloisimmatkin kyyneleet kilpistyivät. Naisparka! Tuossa hän oli turvautunut viimeiseen voimakeinoonsa eikä sekään auttanut häntä. Hänen täytyi tehdä jotakin häntä lohduttaakseen. Anteeksi, sanoi hän, liikutettuna hänen puoleensa kumartuen. Anteeksi, minä en tarkoittanut, mitä sanoin...
Turhaan penkoilee uneksija tuhvassa, vanhoissa mielikuvituksissaan, etsien tässä tuhvassa kipenää puhaltaakseen sitä sytyksiin ja tällä näin saadulla tulella lämmittääkseen kylmettynyttä sydäntään ja herättääkseen jälleen siinä kaikkea sitä, mitä siinä ennen oli, mikä sielua liikutti, mikä veren pani liikkeesen, mikä kutsui kyyneleitä silmiin ja petti niin suurenmoisesti!
Silloin näyttivät Liisan silmät hiukan säikähtyneiltä. Miksi? hän kysyi. Miksi sinä eroat? Hän ei näyttänyt ollenkaan ymmärtävän moisen toimenpiteen tarpeellisuutta. Rakastivathan he kaksi toisiaan! Mitä liikutti heitä kaikki muu maailma? Johannes suuteli häntä ja lisäsi rakastavansa siihen määrään Liisaa, että hänelle oli tuiki mahdotonta elää yhdessä jonkun toisen naisen kanssa.
Samassa astui rouva Shelby tupaan hyvästi jättämään. Perheen syvä suru liikutti häntä niin, ettei hän hetken aikaan saanut mitään sanotuksi. "Rakas Tuomo", sanoi hän viimein itkusta värisevällä äänellä, "en voi antaa sinulle tällä hetkellä mitään, josta sinulla olisi hyötyä, mutta sen lupaan juhlallisesti, ett'en kadota sinun jälkiäsi ja että ostan sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin."
Koko perheessä oli jotain, joka liikutti häntä, jotain hellää, alkuperäistä, jotain lapsen tapaista, joka iloitsee kaikesta, joka kuuntelee satuja ja poimii kaikki kukat, jotka sattuvat sen tielle. Miten ystävällisiä he olivatkaan toisilleen, miten hyväileviä, miten kiitollisia ja ihastuneita kaikesta.
Kyllä minä tiedän, millaisia tohtorit ovat. Niillä on rillit nenällä, hopeanuppinen keppi kädessä niin, ja sitten niillä on pikkuinen kirja, josta revitään aina lehti kerrallaan, ja siihen kirjotetaan jotakin ja sen pitää auttaa! Adelsvärdiä tämä hämmensi ja liikutti: Minullakin on kirja; tahdotko nähdä? Hän sieppasi povitaskusta muistikirjansa.
Professori oli viime aikoina ollut vielä tavallista hajamielisempi. Missä lienevät hänen ajatuksensa olleet. Annan piti mennä huoneeseensa, kun professori äkkiä tuli hänen luokseen ja taputti häntä olkapäälle. "Anna lapseni, minä lähden nyt zootomiselle laboratoriolle yhtä ja toista järjestelemään." Isän arka hyväily liikutti Annaa niin että kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
Hän ei voinut väittää vastaan, hän käsitti, ettei hän voinut mitään vaatia, sillä hän tiesi, ettei hän voisi mitään tarjota sen sijaan, mitä hän ottaisi. Ja hänen täytyi tunnustaa Ellin vaikuttimet hienommiksi ja puhtaammiksi kuin omansa. Ja koko hänen elämänsä tragedia taas häntä liikutti.
Päivän Sana
Muut Etsivät