Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Hjalmar on vapaa, hän on sinun, kun vaan elät," pitkitti Dora kuiskaten. Annetten kasvonjuonteet tulivat tyveneiksi, se ponnistus, joka sairaan muodossa aina osoittautuu, ulkonainen näkö sisällisestä taistelusta, katosi vähittäin, ja pian nukahti hän hiljaa ja tyynesti, ja hymyili välistä, ikäänkuin iloiset unet olisivat leikkineet hänen mielikuvituksissaan.
Hän päätti hänen maalata semmoisena, kun hän haavoitettuna ja melkein puolikuolleena oli tuotu talonpojan tuvasta ja jälleen avasi silmänsä hänen isänsä linnassa. Hän näki hänen aina semmoisena mielikuvituksissaan, kalveana, verisenä ja kuolevana, ja kun nyt tämä hirveä kuvitus onneksi ei enää ollutkaan todellisuus tunsi hän kykenevänsä piirtämään sitä vaatteellekin.
Hänen poikansa Maurice oli kasvamisajallaan ollut heikko, mutta nyt hän oli kaunis yhdeksäntoista vuotias nuorukainen, yhä kalpea, mutta vahvan näköinen; hän oli äskettäin suorittanut sangen hyvällä menestyksellä ylioppilastutkinnon, hän auttoi nyt jo isäänsä liikkeen hoidossa, ja hänen äitinsä, joka jumaloitsi häntä, ei ollut koskaan ennen toivonut hänestä niin paljon kuin nyt, sillä hän näki mielikuvituksissaan poikansa liikkeen päämiehenä, joka yhä suurentaisi perheen rikkautta ja tulisi kuninkaaksi rahan ja vallan maailmassa.
Elma ei eroita hänestä katulyhdyn valaisemassa huoneessa muuta kuin hienon profiilin ja tummat pitkät silmäripset. Nuori slaavi ei puhu mitään. Hän uneksii vapaudesta ja onnellisesta suuresta Venäjästä. Hän on kai mielikuvituksissaan kotonaan ja unohtaa Suomen ja suomalaiset. Elma on mustasukkainen Venäjälle. Hän istuu sohvan toiseen kulmaan ja kätkee kasvonsa käsiinsä.
Ja mimmoisia kuvia tuo ajatus johdatti hänen mieleensä! Seitsentoista-vuotiaana jo oli hän seisonut hirmuisimman sairasvuoteen vieressä. Hänen isänsä, nuori, rakastettava, hyvälahjainen mies, oli kukistunut tuon hirmuisen paheen voimasta, jonka hän nyt tiesi saaneensa perinnöksi häneltä. Sen sairasvuoteen kauheat muistot muuttuivat hänen mielikuvituksissaan eläviksi.
Mielikuvituksissaan hän alinomaa ajatteli, mitä hänen rakas lapsensa kullaki hetkellä toimi ja missä hän liikkui. Kun äiti kyynelsilmin luki yön pitkät hetket, iloitsi hän samassa, että hänen valvottinsa, hänen rakas tyttärensä, toivon mukaan saisi nauttia unen virvoittavaa voimaa. Teräväjärkisempiki ihminen kuin leski olisi ollut saamaton, koettaessaan todistaa omistusoikeuttaan Valpuriin.
Näin oli Iikastakin kasvanut nuorukainen, mutta hän katsoi uhkaavaa tulevaisuutta rohkeasti silmiin ja koki saada toteumaan nuoruuden unelmiansa, joita niin runsaasti pyöri hänen mielikuvituksissaan. Hän oli niin innostunut ja saanut niin suuren luottamuksen itseensä, että luuli maailman välttämättömästi tarvitsevan hänen apuansa ja että sen meno oli muka mennyt väärin päin tähän asti.
Turhaan penkoilee uneksija tuhvassa, vanhoissa mielikuvituksissaan, etsien tässä tuhvassa kipenää puhaltaakseen sitä sytyksiin ja tällä näin saadulla tulella lämmittääkseen kylmettynyttä sydäntään ja herättääkseen jälleen siinä kaikkea sitä, mitä siinä ennen oli, mikä sielua liikutti, mikä veren pani liikkeesen, mikä kutsui kyyneleitä silmiin ja petti niin suurenmoisesti!
Päivän Sana
Muut Etsivät