Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Tiedätkö, sanoi Lyydi, minä tahtoisin ennen olla vaikka mikä muu tahansa, vaikka palveluspiika, ennenkuin olisin tuollainen musta uskovainen. Ajatteles, se on kauheata! Samassa kuu pääsi selkeälle ja valaisi kirkkaasti heidät molemmat. Seiso siinä liikahtamatta, Lyydi! kuinka sinä olet kaunis!
"Kivijyrkäle tulee!" huusivat juutalaiset sotamiehet, kun he näkivät yhden äsken mainituista vahvoista heittomöhkäleistä tulevan. Kaikki sotamiehet juoksivat eri suunnille suojaan. Profeetta seisoi liikahtamatta. Nyt hänen äänensä kaikkui hirveällä voimalla: "Voi Jerusalem! Voi, voi Jerusalem! Voi minuakin! Voi, voi minuakin!" Kauhea kivi tulla suhisi ilmassa.
Kun Gjermund kuuli, että hiirakko oli noin myötynä verosta ja että sitä nimismiehen renki oli tuleva noutamaan, harmistui hän ensin kovin ja mietti kostaa, mutta tuli sitte niin murheelliseksi, että istui tuntikausia paikaltaan liikahtamatta. Samana päivänä, kun hiirakko oli pois vietävä, meni hän äkisti sitä taputtelemaan.
Pohjolan mies käänsi kasvonsa yhdellä nytkähdyksellä ja sanoi Carvillea kohden: Niin, sanoin itsekseni: sinä murrat hänet mutta se käy, sanoin huolettomasti. Tahi olin vain sanovinani huolettomasti, sillä minä tahdoin, että sen *täytyi* käydä. Sillä ensiksi ja viimeksi oli voitettava. Sen tiesin ja tahdoin niin. Raolo Bratianu sanoi, liikahtamatta, suoraan ilmaan: Kerro edelleen.
Liikahtamatta makasivat Martti ja Leo pitkällänsä jäällä, sillä välin kuin emäkarhu selkäänsä heitä päin kääntäen uudestaan painoi päätänsä sulaan. Mutta pikkuinen pentu löntysteli iloisesti ympäri jääkalloa, taikka kelletteli lumella, jonka tuuli oli ajanut aallottain kinoksiin, ja laski aika ajoin suustansa äänen, joka kileästi kaikkui raikkaassa talvi-ilmassa.
Nojaten leukaansa kättä vasten ja katse lattiaan kiinnitettynä oli Bengt kärsivällisesti ja liikahtamatta kuunnellut pormestarinnan sanoja.
Saara painoi kädet rintaansa vasten; sillä vaikka tämä oli tapahtunut hiljaa, molemmat tiesivät että oli ollut taistelu, kapina, ja että tytär oli voittanut äitinsä. Saara seisoi hetkisen liikahtamatta, katsellen tukevia mahonkihuonekaluja, ikkuna-verhoja, peilejä, avainkaappia, jonka avain oli hänen taskussansa.
Ruhtinas yhä katsoi häntä tutkivasti ja terävästi. »Näytäpäs meille niskasi!» käski hän. »Todistakoon se viattomuutesi.» Ivan seisoi vavisten ja liikahtamatta. »Kuule ja tottele!» käski Galitsin, niin että metsä kajahti. Ivan putosi maahan ruhtinaan eteen. »Armoa! Armoa!» »Onneton! Nouse ylös ja tunnusta, kutka olivat kanssasi.» Ivan nousi ja näytti kahta kumppaniansa.
Oli kauniiden, kirkkaiden päiväin aika, jolloin loppuva kesä ei vielä voi luopua rakkaista kedoistaan ja metsistään, ja syksy antaa kesän kestää, varmana siitä, että hänenkin aikansa on tuleva. Ilma oli niin hiljaisen tyyni; loistavat hämähäkin langat liikkuivat tuskin paikaltaan ja puusta irtaantunut keltainen lehti liiteli suoraan alas, pysyen sitten aivan liikahtamatta.
Ei, ei löytynyt mitään sanoja tämmöistä kohtausta varten. Tuosta sotamiehet hyvästi-jättöäkään sallimatta astuivat pois vankinensa. Ne, jotka pitivät Labeosta kiinni, odottivat siksi kuin toiset olivat jättäneet kartanon ja laskien hänen vapaaksi, hekin lähtivät. Labeo seisoi paikallansa liikahtamatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät