United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hanna tahtoi antaa Jukelle tietää, ettei hän sellaisesta nimityksestä pidä, tyynesti ja yrmeästi vain virkkoi: »Mikäpä patruuni hän nyt on paremmin kuin ennenkään.» Eikä jatkanut sen enempää puhetta, tekeytyi vaan ynseän näköiseksi. »Lieneehän tuo jo joksikin ylennyt, kun hänessä kymmeniä vuosia on aina enimmät osat vuodesta eikä kodistaan perusta mitään.
Jouko ymmärtää hyvin, ettei hän tahdo isoa taikakaluaan antaa, niinkuin ei isäkään anna suurta kannustaan. Mutta pienempiä antaa, joita sitä varten valmistaa. Onko tämä loihdittu? Lieneehän loihdittu, kun olet papilta saanut. Ei ole loihdittu, vaan siunattu on ... pyhä kirja. Jouko katselee kirjaa ja kääntelee käsissään.
Olette nukkuneet makeasti, Kornatus, sanoi Leena ystävällisesti. Pelkäsin kärpästen häiritsevän teitä. Kornatus veti aika sauvun ja vastasi hiljaisesti: Kärpäsiä ja kasakoita en ole koskaan sietänyt, mutta välisti on paras olla kumpaakaan huomaamatta. Lieneehän Löfving jo palannut? Tiesikö hän mitään rajalta? Hyörinää kuuluu sieltä. Vihollinen varustaa kuten mekin.
VAPPU. Lieneehän, mitä lieneekin, mutta Johannan sijassa tekisin juuri samoin. LAURA. Toinen hyvä. Yllyttää vielä tuota hassua. KATRI. Mitäs Vapusta. Ei hän olekaan niinkuin muut. Ajattelee aina toisin kaikissa asioissa. LEENA-KAISA. Vappu on maailman lapsi.
Lieneehän neiti vain hyvin puettu, meillä on jotenkin pitkä matka ja ilta tuntuu olevan kylmä. Minä en ole ollenkaan arka kylmälle, vakuutti hän. Mutta miten kummalliselta tuntuu olla nyt pääkaupungissa; minä olen usein uneksinut tätä hetkeä, mutta nyt en minä tahdo saada tajuuni, että todellakin olen täällä. Miten valoisaa kaikkialla, luulenpa, ett'ei täällä unta muistetakaan.
Kun seuraavana sunnuntaina taas tulin tehtaalle, oli minulla jo morsian sepälle mietittynä. Vai jo on, sanoi hän, mutta ei ruvennut sen enempää kyselemään. Onhan minulla ... on se Anna Liisa Tenhutar, joka toissa vuonna oli valttarilla palveluksessa. Tulit kai sinä sen tuntemaan? Lieneehän tuon joskus nähnyt kosken rannalla kävelevän. Mitäs arvelet? Mahtaisiko tuo huoliakaan?
Lieneehän minulla lupa hyväillä omaa vaimoani.» John suuteli häntä leikillisellä uhalla monet kerrat, kunnes Alma puikahti hänen käsistään pois. »Anna nyt olla, John», hän sanoi ja vetääntyi kauvemmaksi. John meni kamarin ovelle. »Eihän täällä ole ketään. Sinä vaan suotta pelkäät.» Mutta Alma alkoi puhua muusta. »Helmi on äreä. Minä olen alkanut häntä vieroittaa.» »Vai niin.
SYLVI. Niin vastedes ehkä. HARLIN. Siis ensi huvi-iltamassa, tai tanssiaisissa ? SYLVI. Ei, ei, en minä enää koskaan tule tanssiaisiin. HARLIN. Rouva Vahl ! Tekö ette tulisi enää koskaan tanssiaisiin? Kuinka voitte semmoista ajatellakaan? Siinä tekisitte suorastaan väärin. SYLVI. Väärin? Lieneehän toki vapaassa tahdossani tulla tai olla tulematta.
Laivat tulee! kirkaisi kimakimmalla äänellä lapsi isänsä korvaan, ja isä kimposi kuin kumipallo ylös sohvaltaan, johon juuri oli heittäytynyt ja aikonut sanoa jotakin. Vaan sanomatta jäi asia, lieneehän kuinkakin tärkeä ollut. Polttamatta jäi paperossikin, panematta lusikat kaappiin ja pesemättä piialta astiat.
Koettakaahan tulla toimeen, ehkä sitten saatte apua, kun ensin ovat Pohjan suot peratut, jotka tätä nykyä ovat hallituksen huolena, ja rukoilkaa Jumalaa, että hän antaisi teille suotuisampien tuulien puhaltaa.» Oletteko rukoilleet Jumalaa? »Lieneehän tuota sitäkin. Ja välistä pitääkin lomaa. Mutta ei se näy enää kuulevan nykykansan valituksia.