Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Lääkärit sanoivat että Heikki Soini oli hermostunut. Liekö se sitten ollut hermostumista vai mitä, mutta kamalaa se oli se tila. Häntä kiusasi yöt, päivät, ja varsinkin öillä, se ajatus, että hänellä oli kaksi vaimoa: Alma Järvinen, jota hän rakasti ja Alma Järvinen, jota hän melkein inhosi.
Liekö minut luoja luonut, vaiko synti synnyttänyt. JOHANNA.
Se kaiveli isännän mieltä, ja silloin kohta katosi minulta kirjani, enkä niitä sen koommin ole saanut, liekö polttanut vai hukuttanutko lie. Alperttikaan ei enää uskaltanut omiaan antaa, kun pelkäsi saavan selkäänsä. Ettekö sitten enää saanut lukea mieleisiänne kirjoja ollenkaan? kysyin minä. Enpä paljon ollenkaan.
Jumalat jumahtelivat: "Liekö loppu luomakunnan vai alku elämän uuden?" Lauloi kaikki luonto laaja: "On riemu elämän uuden vertaisesta veljestämme, kuolottoman kunniasta."
Tuo viimeinen vertaus minusta onkin onnistunein, se johtui jo silloin mieleeni. Ja kaiken vakoilemisen ohessa hän lakkaamatta hyväili, teivi ja suuteli tyttöä. He olivat muka niin äärettömän rakkaat ystävät, heitä ei mikään maailmassa voinut erottaa. Minä tiesin, että tuo nyt oli varsin yksipuolista ja liekö tiennyt hänkin.
Joku vaimo kulki ohitseni ... seisahti minua katsomaan ... viittasi toiselle, ja sitten katselivat minuun molemmat ja sopisivat keskenään. Mikä sillä tuolla on? sanoi toinen. Liekö tuolla mikään, semmoinenhan se onkin, kuului toinen sanovan siihen. Sitten ne vielä vähän aikaa katselivat minuun ja menivät pois. Voi teitä ihmisiä! ajattelin minä.
Liekö tuo nähnyt ... uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä ... eikö maanne. Hyi, kun jo säikähdin! Mitäs menit ... jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu sakkoja maksaa, torui vielä Matti. Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensivät perästä. Yhä komeammalta se tuo asemahuone näytti, kuta likempää sitä katseli, ja yhä kummempia sitä kuuli, kuta enemmän kyseli...
Tässä on kirje, liekö ruhtinattarelta itseltään vai tyttäreltä. Heidän piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi Agrafena Petrovna tarjoten kirjettä ja merkitsevästi hymyillen. Hyvä on, kohta, sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan Agrafenan hymyilyn rypisti silmäkulmansa.
Sanoopa sananlasku koiran kengät syövän, vaan söipä ennen muutamalta nukkuvalta hiirikin kengät. Liekö ollut humalassa hänkin, sitä en tiedä, vaan unesta herättyänsä hiiren työtä oudostuessaan kertoi siitä toiselle sanoen: "Mitä aavistaneekaan, kun yöllä söi hiiri kenkäni. Oletko vielä konsa kummempata kuullut."
Liekö se herra jo noussut?» Esa katsoi ikkunaan. »Tuskinpa.» »Onko se taas ollut juomingissa?» »Aamuyöllä ne tulivat Kujanpäästä Kaleniuksen kanssa. Siellä se makaa Kaleniuskin.» »No eikö Grönberg jo pian parane ja pääse tulemaan kotiin?» Esa selitti, että Grönberg oli jo viime viikolla ollut parempi, kun hän oli sen luona käynyt, mutta eipä sitä vielä ollut kuulunut takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät