Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Iltakävelyllämme kylän likaisilla kujilla olimme tilaisuudessa tarkastamaan kansan käyntiä moskeassa. Kaikki miehet olivat saapuneet kotiin päivän töistä ja valmistautuivat menemään levolle. Mutta sitä ennen piti heidän toimittaa iltarukouksensa moskeassa, joka sijaitsi kylän toisessa syrjässä. Me seurasimme heitä aina moskean sisäänkäytävän luoksi. Sisäänpääsy moskeaan oli meiltä kielletty.
JAGO. Mitä sanot, jalo henki? RODRIGO. Tiedätkö, mitä aion tehdä? JAGO. Kaiketi mennä levolle ja nukkua. RODRIGO. Aion tuossa paikassa itseni hukuttaa. JAGO. Jos sen teet, niin emme enää ikänä ole ystäviä. Oi, mikä typerä keikari olet! RODRIGO. Typerätä on elää, kun elämä on pelkkää tuskaa, ja silloin meillä on määräys kuolla, kun kuolema on lääkärinämme. JAGO. O, kuinka viheliäistä!
Roosa istuutui, kun isänsä, joka kävi säännöllisesti kello kymmenen aikaan levolle, oli hänet jättänyt, pianon eteen ja soitteli myöhään yöhön, kuten tapansa oli silloin, kun jokin oli hänen sieluansa tavallista enemmän innostuttanut.
DESDEMONA. Kyllä, puolisoni. EMILIA. No, mitä nyt? Hän lauhemp' on kuin äsken. DESDEMONA. Hän sanoi palaavansa heti kohta; Levolle käski mennä mun ja sinut Lähettää pois. EMILIA. Lähettää minut pois? DESDEMONA. Niin käski hän. Senvuoksi, Emilia hyvä. Yöpuku mulle tuo, ja hyvää yötä! Hänt' emme nyt saa suututtaa. EMILIA. Oi, jos hänt' ette olis koskaan nähnyt!
Se oli harmittanut hiukan Johannesta, sillä oikeastaan hän olisi tahtonut heti mennä levolle. Mutta hän ei voinut väittää vastaankaan, kun vapaaherra Carp ehdotteli, että Johannes sitten saattaisi Signen samoilla vaunuilla heidän hotelliinsa. Hänen itsensä täytyi vielä mennä illalliselle Rabbingin ja noiden ranskalaisten pankkiherrojen kanssa, sanoi hän.
Tämä usein paloi sangen myöhäiseen yöhön, samalla kun hän kumaruksissaan istui kirjojensa ja paperiensa ääressä ja kuunteli jokaist' ääntä, jokaisen askeleen narahdusta lumessa. Mutt' askeleet eivät koskaan olleet Ainan. Ja ilt'illalta meni Andreas Thorsen levolle, yhäti uudella pettyneellä toiveella ja alati yhtäläisellä rukouksella: "Herra Jesus Kristus, johdata hänet oikealle tielle!"
Peitsi se yksin pysyi pystyssä. Sen oli palvelija iskenyt kiinni lattiaan, jättäen niin tämän sekä hattunsa ja viittansa tänne vartioitsemaan tuota kamalata miestä. Itse hän sillä välin kauniisti hiipi kotiinsa ja kävi levolle lämpimään vuoteesensa.
Sinä et muista, mutta se on ensimäinen, jonka luutamummo minun opetti lukemaan suoraan sisältä, ja minä luin sen sinulle eräänä sunnuntai-aamuna; minä olin yhdeksän ja sinä kahdentoista vanha. Silloin oli sunnuntai-aamu, ja nyt on maanantai-ilta. Nyt saamme mennä levolle, mutta huomenna alkaa meidän elintyömme." Aikaisin tiistai-aamuna olivat he ylhäällä ja ulkona työtä alkamassa.
Pojat kuhertelivat aikansa pirtissä, ja kun näkivät, että kaikki oli jo levolle menneet, lähtivät hekin. Mutta kun aamulla piti ylös nousta, niin nukutti Ollia erittäin raskaasti. Isä istui jo neulomassa, eikä Olli vain noussut. "Oletko sinä kipeä, vai mikä sinua vaivaa, kun et jo nouse ylös?" kysyi isä viimein. "En ole kipeä, enkä kuittikaan", vastasi Olli. "Jaksatko nousta ylös sitten?"
"Aamun koittaessa pitäisi taloudenhoitajani väkineen olla täällä." "Tie on lyhyt. Lähde nyt levolle." Vinitius lankesi polvilleen cubiculumissaan ja rupesi rukoilemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät