Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ilmarinen sen valmistaakin "joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta"; vaan Pohjan neiti teeskelee esteitä ja Ilmarinen saa tyhjin toimin palata kotia. Nyt runo kääntyy uudelle uralle, kertoellen lieto Lemminkäisen, "veitikan verevän", retkistä ja lemmenseikoista.
Tämä nuhde viittaa siihen ehtoon, jonka Lemminkäisen äiti pani pojallensa, ennen kuin hänelle Pohjolan isännän surman jälkeen neuvoi turvapaikkaa; näin muodoin näkyy, että toinen käynti Saaressa ei ole erinäinen katkelma.
Ja miksi emme näin ollen saisi pitää kertomusta Lemminkäisen kuolemasta, hänen äitinsä uhrautuvasta rakkaudesta ja hänen ylösnousemisestaan yhtä »pyhänä» ja korkeana kuin vastaavaa kertomusta Jeesuksesta? Psykologisesti ymmärrettynä taru kätkeekin päivänselvän tosiasian.
Tämä on mahdollista ainoastaan sen nojalla, että ihminen on sielu, joka elää näkymättömässä maailmassa ja syntyy maan päälle kokeakseen ja koulua käydäkseen, työtä tehdäkseen ja tehtäviä suorittaakseen. Lemminkäisrunossa Kalevala mielestämme niin kauniisti painostaa tätä elämän valtaa kuoleman yli. Lemminkäisen elämäntyö jää kesken. Hän sortuu kesken yrityksiään.
Nousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta: täytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti. Kansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi: "Mistäpä savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? Pienikö soan savuksi, suuri paimosen paloksi." Tuop' on äiti Lemminkäisen aivan aamulla varahin läksi vettä lähteheltä; näkevi savun sakean pohjoisilla maailmoilla.
Ensi työt näki onnistunna, Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle Astui kolmannelle, loppununna Työnsä olivat alantehelle Manalan oil paimen astununna, Jota poltti koston kova helle; Ampui Lemminkäisen napsahutti, Sitten miekall viideks liemahutti. Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen! Kukas toinen? Ilmarinen suuri, Mies tosiaanki kelpotöinen, Taivaan kannen kalkuttaja juuri.
Taustassa porrasaita, jonka takana näkyy palanen pohjolan kevätluontoa ilta-auringon valaisemana. Ovi oikeaan ja vasempaan. Oikealla Lemminkäisen aseet: kypärä, miekka, keihäs, jousi ja viini. Ensimmäinen kohtaus.
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin, kuta synke'in syämin Pohjolasta tultuasi? Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi!
Kun huikentelevan huvitteleva ja sukupuolisesti voimakas tunne-elämä on hiukan tasaantunut, kohdistuu rakkaus pitempiaikaisesti määrättyyn esineeseen, ja Kyllikki-episodi alkaa Lemminkäisen elämässä. Tunne ei kuitenkaan vielä ole puhdistunut ei Lemminkäisessä eikä Kyllikissä. Se vaatii valoja ja vannoo valoja.
Ikkunaluukut on sysätty auki, ja ulkoa kuuluu poikain temmellys, jotka leikkivät siellä Pohjolan isännän ja Lemminkäisen kaksintaistelua vanhan poronnahkan päällä. Uunin kyljessä karsinanurkassa hurisee jauhinkivi, jota orjatytöt aamusta alkaen ovat toisten tanssiessa vääntäneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät