Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kuulkaas kun kerron: jos johonkin pysäytetään tappelujen loma hetkinä, niin täytyy olla itse emäntä ja isäntä, keittää ja paistaa ruokansa, puhdistaa, paikata, pestä vaatteitansa ja korjata varastokalujansa sekä olla muutenkin kiltin pojan tavalla paikoillaan, vaikka joskus kyllä olisi aikaakin, sillä päällikköjen luvatta ei saa mennä eikä poistua askeltakaan leiri- eli asentopaikasta, senlainen on soturi-järjestys.
Pedron lausuessa tämän sanan arriba! joutui koko leiri sellaiseen touhuun, jota on mahdoton kuvata. Kaikki syöksyivät välistä sinne, välistä tänne, kysyen, kirkuen ja valittaen.
Koska metsäläiset ovat erittäin varovaisia ja harvoin tarinoivat kovalla äänellä, ymmärsivät seikkailijamme nyt kuuluvista äänistä, että leiri oli läheisyydessä. Mutta vaikka he valkean loisteesta, joka valaisi korkeampia puunoksia, voivat huomata tulen olevan viritetyn metsään, oli kumminkin heidän olopaikastaan mahdoton päättää kuinka likellä se oli.
Berenice! Berenice! Missä olet? Miksi jätit minut? Turhaan säikähdin. Minä tiedän, ettet sinä minulta lähde. Tänä hetkenä, niinkuin kaksi voimakasta virtaa, meidän kohtalomme juoksi yhteen. Nuku, leiri, nuku! Huomenna minä herätän sinut uuteen ajatukseen ja mielet liekkeihin sytytän. Minä ihmettelen. Uskonko itseäni? Näinkö jo olen onnistunut! Ah, joko nyt, joko nyt!
Muutamassa minuutissa oli päästy vuoren harjalle, metsän rinteelle, ja nyt tuli näkyviin kaupunki, järvi, leiri ja lakeus. Vaan ei ketään vihollista. Burgundin armeija oli kadonnut. Väsyneenä ja uuvuksissa kahden tunnin seisomisesta sateessa ja loassa, se oli vetäytynyt takaisin varustuksiinsa. Saman verran, kuin Hallwyl vielä äsken oli vitkastellut, hän nyt piti kiirettä.
Pianpa hänkin sai muuta ajattelemista, sillä äkisti kaikui huuto: »Venäläiset tulevat!» ja hätärumpu kumisi ja yht'äkkiä oli koko leiri liikkeellä. Venäläiset tulevat! De la Barre kuunteli ihmetellen ja kummastellen. »Mitä nyt? Miksi huudellaan venäläistä?» kysyi hän parilta sotamieheltä, jotka juoksivat ohitse. »Venäläiset tulevat!» vastasivat he lyhyesti ja riensivät juosten pois.
Kauan he kulkivat ääneti. Vihdoin he saapuivat eräälle metsäylänteelle. Heidän takanaan oli laaja tasanko, jolla sijaitsi goottien leiri ja Ravennan kaupunki, ja heidän edessään tie, joka yhtyi Via aemiliaan luoteessa. Täällä vaimo pysähdytti hevosensa. "Aurinko nousee juuri. Olen sitä ennen luvannut päästää sinut vapaaksi. Voi hyvin, Vitigekseni."
Pyrittiin Marttilaan, jossa leiri vielä oli koskemattomana, ja siellähän oli mahdollisuus saada mitä tarvittiin. Tärskyttävät rattaat ratisivat mäkiä alas ja ylös verisine uhreineen, joiden tuskia maan koleus monisti. Ajurit kyllä koettivat minkä voivat lieventää kurjuutta, mutta mitä siinä hyväkään tahto voi.
Peljästyneet hevoset karkasivat lakeudelle; samassa kuului huuto: Valkea on irti! Leiri oli neljästä kohti ilmitulessa, jolla aikaa etäältä vartijoita ammuttiin. Eteenpäin, pojat! huusi kapteini, tämä on oikein järjestetty ryntäys; vihollinen on tuolla, eteenpäin!
Meill' on siis miekkoisia miekkavöitä, mut onko silti urhokkaita töitä? Vaikk' oisi leiri asestettu, ankarin, niin onko silti aina mieltä sankarin? Kaikessa kohtuus; myönnän tosiaan, ett' on kai joskus ihan liikaa luvattu, kun aivan ainoaksi laatuaan on nuorten leimuava lempi kuvattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät